Pakkasta on ollut. Tira palelee huomattavasti herkemmin, kuin Seela. Tira on välillä kaksijalkainen koira, hyvä on Tiran tasapaino osaa seisoa etutassujen varassa, mutta myöskin niin et saman puolen etu- ja takajalka on ylhäällä. Toki osaa heittäytyä myöskin selälleen ja lopettaa koko kävelynkin :)
Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä Tiralle jouduin varaamaan ajan. Mummo sai noidannuolen selkäänsä, intoutui metsässä hyppimään ja kirmaamaan Seelan perässä ja kivelle hypätessä "naps". Samalla kertaa kun kerran oli aika jo valmiina nappasin Seelan mukaan ja Seelalta otettiin Rabies vasta-aine verikoe, toivotaan vasta-aineita löytyvän, jotta Seela saisi passin. Tuo Ruotsi, kun on niin lähellä ja Haaparannalla en olekkaan käynyt Seelan tulon jälkeen. Toista, kun en oikein ole raskinut hoitoon jättää. Vaikkakin tuo hoitoon jättäminenkin tekisi kyllä hyvää.
Viime viikolla käytiin itsenäisesti harjoittelemassa tokoilua avoimessa ryhmässä eli siellä on muitakin koiruuksia yhtäaikaa ns. häiriötekijöinä, mutta itse saa tehdä niitä harjoituksia joita haluaa. Maahan meno loksahti ja alkoi tosi nätisti sujua. Paikalla olo vahvistuu ja etäisyyttä saa lisätä kokoajan pikku hiljaa sekä kärsii ottaa askeleita jos sivusuuntiinki sekä heluskella minun.
Lauantaina oli pentuagi, voi et mie oon pikkusesta onnelline ja ylpee :) pysyi hienosti paikalla olo harjoituksissa esteen takana, keppien eka väli on vahvistunut kovasti ja hyppy (edelleen ilman rimaa) putki yhdistelmä suoritetaan epäröimättä hyvällä vauhdilla.
Lauantaina löytyi myös juttu joka jänskättää Seelaa tosi paljon se on mantteli. Mantteli päällä ei aluksi voinut kävellä, mutta se päällä ei voinut autostakaan haukkua muille koirille. Seela haukahtelee välillä autosta muille koirille, Tira taas suorastaan huuta muille koirille autosta.
Sunnuntai oli ihan koirien lepopäivä, toki lekkeilyä ja kirmailua oli ohjelmassa. Tirakin on jo hyvässä kunnossa hölkyttelee seelan perässä. Tällä viikolla tuleekin Mika Lapin Eläinfysioterapiasta Tiran hieromaan ja samalla tekee seelalle "katsastuksen".
maanantai 13. joulukuuta 2010
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Tiistain tiimellystä
Tiistai oli sitten päivä jolloin Seela keksi tehdä ensimmäisen tuhotyönsä tai epäilen, että se on Seela? Tosin onhan se voinut olla Tirakin tai ainakin auttamassa asiassa. Tosi vanha täkki oli työpäivän aikana saanut kyytiä. Täkki oli aukaistu saumasta tosi ammattimaisesti. Olisi voinut olla vaikka ompelija, joka oli ratkonut sauman auki. Siintä saumasta oli sitten päästykin itse asian kimppuun eli täytteeseen, vanua olikin sitten erin kokoisin apaloina ja palleroina aina makuuhuoneesta, eteisee josta olohuoneeseen sekä keittiöön. Meillä oli ilmeisesti ollut lumisade sisällä. No onneksi tuo täkki oli ikivanha ja roskiinkin se oli puolittain matkalla, se oli nyt kylmillä ilmoilla toimittanut mun varpaiden lämmittäjän virkaa :) Onneksi päiväpeitto oli ehyt ja muutkin petivaatteet.
Illalla oli sitten viimeinen kerta pentutoko kurssilla, hieman jäi haikea mieli kurssin loppumisesta. Kurssilla oli niin mukava porukka ja koirat tulivat hyvin keskenään toimeen. Viimeisellä kerralla kävimme läpi opeteltuja asioita. Seuraaminen sujui todella mallikkaasti, luokse tulossa pysyi paikalla ja tuli Leela-Lepakkomaiseen tyyliin kirmaten korvat lepattaen heti eka käskystä luokse. Mutta maahanmeno se oli siis kertakaikkisen hukassa aivanko taasenkaan tätä sanaa ei olisi koskaan ennen kuullutkaan? Joten jatketaan maahanmeno harjoitusta toki muitakaan asioita ei voi nyt unohtaa!
Kurssin jälkeen Seela pääsi vielä Rolfin kanssa leikkimään ja kylläpä kaverukset taas vapaina kirmailivatki. Näiden kahden leikki kyllä keskenään sujuu, niin ihailtavan hyvin. Kumpikaan ei päästä ääntäkään, vuorotellen toinen ajattaa toistaan ja sitten välillä hieman painitaan. Kyllä oli illan päätteeksi onnellisen väsynyt pentu tai onkohan Seela enään pentu? Eiköhän ala olla enemmänki murkkuikäinen.....
Illalla oli sitten viimeinen kerta pentutoko kurssilla, hieman jäi haikea mieli kurssin loppumisesta. Kurssilla oli niin mukava porukka ja koirat tulivat hyvin keskenään toimeen. Viimeisellä kerralla kävimme läpi opeteltuja asioita. Seuraaminen sujui todella mallikkaasti, luokse tulossa pysyi paikalla ja tuli Leela-Lepakkomaiseen tyyliin kirmaten korvat lepattaen heti eka käskystä luokse. Mutta maahanmeno se oli siis kertakaikkisen hukassa aivanko taasenkaan tätä sanaa ei olisi koskaan ennen kuullutkaan? Joten jatketaan maahanmeno harjoitusta toki muitakaan asioita ei voi nyt unohtaa!
Kurssin jälkeen Seela pääsi vielä Rolfin kanssa leikkimään ja kylläpä kaverukset taas vapaina kirmailivatki. Näiden kahden leikki kyllä keskenään sujuu, niin ihailtavan hyvin. Kumpikaan ei päästä ääntäkään, vuorotellen toinen ajattaa toistaan ja sitten välillä hieman painitaan. Kyllä oli illan päätteeksi onnellisen väsynyt pentu tai onkohan Seela enään pentu? Eiköhän ala olla enemmänki murkkuikäinen.....
maanantai 29. marraskuuta 2010
Sunnuntain testailuja
Sunnuntaina tuli sitten testailtua Seelan makuaisteja :)
Tuntuu, että kaikki kelpaa ja ahne on. Joten päätin testailla mikä maistuu ja mikä ei, tulos kyllä hieman yllätti minua.
Leikkelin eri ruoka-aineista pieniä palasia muovialustalle ja annoin Seelan siintä ottaa ihan siinä järjestyksessä kuin halusi. Ensimmäisenä katosi raaka porkkananpala, seuraavana juusto, sitten kurkku, vasta sitten makkaran pala !, sen jälkeen tomatti, sitten mandariini, sitten ruisleipä, sitten vasta lihapullan pala ?? seuraavaksi näkkärin pala, keitetty porkkana. Arvatkaa mitä jäi syömättä kokonaan, yllätys yllätys.... domino keksin pala ja suklaata pienen pieni pala. Makea ei kelvannut ollenkaan. Tosin eipä ole koskaan ennen tarjottukaan. Kaikenlaisia testauksia saa aikaiseksi nämä talvi päivät :)
Tuntuu, että kaikki kelpaa ja ahne on. Joten päätin testailla mikä maistuu ja mikä ei, tulos kyllä hieman yllätti minua.
Leikkelin eri ruoka-aineista pieniä palasia muovialustalle ja annoin Seelan siintä ottaa ihan siinä järjestyksessä kuin halusi. Ensimmäisenä katosi raaka porkkananpala, seuraavana juusto, sitten kurkku, vasta sitten makkaran pala !, sen jälkeen tomatti, sitten mandariini, sitten ruisleipä, sitten vasta lihapullan pala ?? seuraavaksi näkkärin pala, keitetty porkkana. Arvatkaa mitä jäi syömättä kokonaan, yllätys yllätys.... domino keksin pala ja suklaata pienen pieni pala. Makea ei kelvannut ollenkaan. Tosin eipä ole koskaan ennen tarjottukaan. Kaikenlaisia testauksia saa aikaiseksi nämä talvi päivät :)
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Talvi on tullut, onneksi on lämmin halli :)
Talvi on saapunut pohjoiseen. Tänään aamulla oli pakkasta jo -16 astetta. Koira neitejä ei pakkanen haittaa, Seela on ihan innoissaan lumesta, välillä menee lumessa kuin "katuharja".
Viime viikolla olimme pentutokossa tiistaina ja opettelimme maahan menoa. Hyvin alkoi sujumaan ja viikolla ollaan harjoiteltu kotosalla. Maahan menoa nyt tarjotaan aika moneen asiaan. Pentutokon jälkeen harjoitteltiin hieman keppejä ja jätettiin asia muhimaan pienen koiran mietteisiin.
Perjantaina oli meillä kotosalla koiramainen kokous Seela jäi kotiin ja Ipe Tiran kans lähti kylästelemää. Tämä oli hyvä harjoitus, koska hoksasin etten yhtään tiedä miten Seela reagoi ovikelloon. Tira haukkuu täysillä ovikellon äänen ja tulijan. Ensimmäinen kellonsoitto piti haukkua ja pääsin kieltämään, itse ovesta tulijaa ei kuitenkaan sitten pitänyt haukkua, vaan Seela oli heti Niinan kaveri. Täytyy sanoa kyllä et hämmästyin, koska muille ovikellon soitoille ei enään tarvinnut edses haukkua. Seela oli vain innoissaan katsomassa, kuka kaveri sieltä nyt tulee. Hieman ehkä kuitenkin moinen ihmisten tuleminen jännitti ja kohta olikin Seela makkarissa itsekseen nukkumassa.
Viikonloppuna ei keretty yksinkertaisesti hallille harjoittelemaan, vaikkakin olisi ollut kova hinku minulla mennä. No pitää sitä itsekin päästä joskus elokuviin ja kerran vuodessahan vain on isänpäivä :)
Eilen oltiin sitten taas tiistain tapaan pentutokossa ja harjoiteltiin kestoa paikalla oloon istuen. Ihan kivasti alkoi mennä, tosin saan olla tosi tarkkana etten tee itse mitään harkitsemattomia liikkeitä. Lisäksi harjoiteltiin kontaktia toisten koirien ohitustilanteissa.
Omaksi ilksi päätin taas harjoitusten jälkeen kokeilla keppejä. Mikä yllätys! Seela osaa jo aikas hyvin kuusi keppiä, kun kuljen keppien vasemmalla puolella. Saan jopa olla nenä menosuuntaan kohti ja käsi saa olla rennosti alhaalla, eikä sillä edes tarvinnut auttaa. Oikealla puolella ollessani tarvitsi Seela enemmän apua minulta, mutta vauhti on nopeampi. Kyllä olin eilisen illan niin täynnä ajatuksi ja taisin olla ihan pelkkää hymyäkin :))))
Pitää muistaa taas ottaa jossain vaiheessa valokuvia tai saada joku osaavampi kuvaamaan. Voishan hallilla ottaa okeastaan videoakin.
Viime viikolla olimme pentutokossa tiistaina ja opettelimme maahan menoa. Hyvin alkoi sujumaan ja viikolla ollaan harjoiteltu kotosalla. Maahan menoa nyt tarjotaan aika moneen asiaan. Pentutokon jälkeen harjoitteltiin hieman keppejä ja jätettiin asia muhimaan pienen koiran mietteisiin.
Perjantaina oli meillä kotosalla koiramainen kokous Seela jäi kotiin ja Ipe Tiran kans lähti kylästelemää. Tämä oli hyvä harjoitus, koska hoksasin etten yhtään tiedä miten Seela reagoi ovikelloon. Tira haukkuu täysillä ovikellon äänen ja tulijan. Ensimmäinen kellonsoitto piti haukkua ja pääsin kieltämään, itse ovesta tulijaa ei kuitenkaan sitten pitänyt haukkua, vaan Seela oli heti Niinan kaveri. Täytyy sanoa kyllä et hämmästyin, koska muille ovikellon soitoille ei enään tarvinnut edses haukkua. Seela oli vain innoissaan katsomassa, kuka kaveri sieltä nyt tulee. Hieman ehkä kuitenkin moinen ihmisten tuleminen jännitti ja kohta olikin Seela makkarissa itsekseen nukkumassa.
Viikonloppuna ei keretty yksinkertaisesti hallille harjoittelemaan, vaikkakin olisi ollut kova hinku minulla mennä. No pitää sitä itsekin päästä joskus elokuviin ja kerran vuodessahan vain on isänpäivä :)
Eilen oltiin sitten taas tiistain tapaan pentutokossa ja harjoiteltiin kestoa paikalla oloon istuen. Ihan kivasti alkoi mennä, tosin saan olla tosi tarkkana etten tee itse mitään harkitsemattomia liikkeitä. Lisäksi harjoiteltiin kontaktia toisten koirien ohitustilanteissa.
Omaksi ilksi päätin taas harjoitusten jälkeen kokeilla keppejä. Mikä yllätys! Seela osaa jo aikas hyvin kuusi keppiä, kun kuljen keppien vasemmalla puolella. Saan jopa olla nenä menosuuntaan kohti ja käsi saa olla rennosti alhaalla, eikä sillä edes tarvinnut auttaa. Oikealla puolella ollessani tarvitsi Seela enemmän apua minulta, mutta vauhti on nopeampi. Kyllä olin eilisen illan niin täynnä ajatuksi ja taisin olla ihan pelkkää hymyäkin :))))
Pitää muistaa taas ottaa jossain vaiheessa valokuvia tai saada joku osaavampi kuvaamaan. Voishan hallilla ottaa okeastaan videoakin.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Toinen pentuagility painotteine viikonloppu
Menneellä viikolla on tiistaina käyty pentu tottelevaisuudessa ja viime tiistaina uutena aiheena oli istuminen ja istumisesta vapauttaminen. Kotona istuminen on mennyt hyvin ja ulkonakin, mutta hallilla Seela oli sen näköinen, kun ei olisi moista sanaa koskaan kuullutkaan saatika tietäisi mitä se tarkoittaa :) istuminen olikin yllättävän vaikeaa häiriön alla. Pienellä käsi/nami avustuksella saatiin neiti hoksaamaan mistä oli kyse ja hoksottimet päässä totesi et AI NIIN TÄMÄ JUTTU!
Naksu jouduttiin jättää pois tästä harkasta, koska Seelasta naksu tarkoitti vapautumista, joten jotta päästään istumista palkkaamaan suusanallisesti vain pikkuisen kehun ja annan namin. Vapautan sitten ihan vain käskyllä vapaa vähäeleisesti.
Paikallaolo istumisessa on yksi suurimmista haasteista minulle ja sen ole päättänyt tehdä todella vahvaksi.
Kotona ruokakippo odotetaan aina paikalla istumalla ja katsekontaktissa. Lenkillä vaadin irtipäästäessäni, että hihna kun irroitetaan juoksemaan pääsee vasta, kun on istuttu paikalla ja vapautettu.
Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa vain lisäämään aikaa paikallaoloon.
Lauantaina oli pentuagia porukalla, meitä oli seitsemän pennuomistajaa pentujen kanssa ja Hanna ja Jonna opettamassa meitä (agikoulutusohjaaja kurssilaisten pakollisia harjoituskertoja saamme näin heille kasaan).
Hanna ja Jonna oli suunnitellut kerran ja aloitimme ensin koirien kohtaamis harjoituksella. Sen jälkeen otimme putki harjoitusta ja vielä lopuksi hyppyharjoitusta eli harjoitusta jossa pentu meni siivekkeiden välistä hakemaan palkkaa. Olen aivan innoissani, kun Seela on ihastunut lelu palkkaan ja jopa "kuolleeseen" leluun. Kuolleella lelu tarkoitan sitä, että lelu on viety johonkin paikalleen Seela menee sen luo innoissaan ja retuttaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Noran pentuharkka ja kas kummaa mehän oltiin sielä ainoaina Seelan kanssa.
Teimme eka harkkana hypyn (läpi menona rima maassa) ja siintä jatkoimme putkeen. Eka kertaa teimme kahden eri esteen yhdistelmää. Seela teki hyvin, mie meinasin ensi vain huitoa neitä paikaltani putkeen, kunnes tajusin etteihän Seela voi sellaista edes osata. Noran avustuksella otin itseäni niskasta kiinni ja ohjasin kunnolla. Taas kerran saan muistuttaa itseäni asiasta et pitää ensin opettaa eikä vain olettaa!!
Sen jälkeen opettelimme keppejä. Keppejä tehtiin molemmin puolin kädellä avustaen ja ihmeekseni Seelalle oli minun mielestä helpomi se, että minä olin itse keppien vasemmalla puolella, vaikkakin minulle itselle se on vaikeampi puoli.
Nyt on muuten alkanut pakastumaan yllä oli ollut pakkasta -12 astetta ja nytkin ulkona on n. -7 astetta.
Naksu jouduttiin jättää pois tästä harkasta, koska Seelasta naksu tarkoitti vapautumista, joten jotta päästään istumista palkkaamaan suusanallisesti vain pikkuisen kehun ja annan namin. Vapautan sitten ihan vain käskyllä vapaa vähäeleisesti.
Paikallaolo istumisessa on yksi suurimmista haasteista minulle ja sen ole päättänyt tehdä todella vahvaksi.
Kotona ruokakippo odotetaan aina paikalla istumalla ja katsekontaktissa. Lenkillä vaadin irtipäästäessäni, että hihna kun irroitetaan juoksemaan pääsee vasta, kun on istuttu paikalla ja vapautettu.
Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa vain lisäämään aikaa paikallaoloon.
Lauantaina oli pentuagia porukalla, meitä oli seitsemän pennuomistajaa pentujen kanssa ja Hanna ja Jonna opettamassa meitä (agikoulutusohjaaja kurssilaisten pakollisia harjoituskertoja saamme näin heille kasaan).
Hanna ja Jonna oli suunnitellut kerran ja aloitimme ensin koirien kohtaamis harjoituksella. Sen jälkeen otimme putki harjoitusta ja vielä lopuksi hyppyharjoitusta eli harjoitusta jossa pentu meni siivekkeiden välistä hakemaan palkkaa. Olen aivan innoissani, kun Seela on ihastunut lelu palkkaan ja jopa "kuolleeseen" leluun. Kuolleella lelu tarkoitan sitä, että lelu on viety johonkin paikalleen Seela menee sen luo innoissaan ja retuttaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Noran pentuharkka ja kas kummaa mehän oltiin sielä ainoaina Seelan kanssa.
Teimme eka harkkana hypyn (läpi menona rima maassa) ja siintä jatkoimme putkeen. Eka kertaa teimme kahden eri esteen yhdistelmää. Seela teki hyvin, mie meinasin ensi vain huitoa neitä paikaltani putkeen, kunnes tajusin etteihän Seela voi sellaista edes osata. Noran avustuksella otin itseäni niskasta kiinni ja ohjasin kunnolla. Taas kerran saan muistuttaa itseäni asiasta et pitää ensin opettaa eikä vain olettaa!!
Sen jälkeen opettelimme keppejä. Keppejä tehtiin molemmin puolin kädellä avustaen ja ihmeekseni Seelalle oli minun mielestä helpomi se, että minä olin itse keppien vasemmalla puolella, vaikkakin minulle itselle se on vaikeampi puoli.
Nyt on muuten alkanut pakastumaan yllä oli ollut pakkasta -12 astetta ja nytkin ulkona on n. -7 astetta.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Kunnon talvea odotellessa
Hups, kun on aikaa vierähtänyt viime raapusteluista. Täytynee taas yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoitella aktiivisemmin.
Mitähän kaikkea meillä on tapahtunut ja mitä kaikkea olemme kerennyt puuhastella?? Täytyy nyt yrittää kaivaa muistoja pääkopan sisältä.
No ainaskin olemme aloittaneet tosiaan PETO-kurssin eli pentutokon.... olemme ehdollistaneet naksun ja hyvin on ehdollistuminen sujunut, luopuminen on ollut hankalempaa Seela on todella ahne ruualle. Joten olen yhtä aikaa opettanut palkaamista lelulla, muuten Seela saisi aivan liikaa herkkuja päivässä. Koska olen useaan otteeseen päivän aikana tehnyt pieniä lyhytkestoisia harkkoja.
Kurssilla on tähän mennessä harjoiteltu tosiaan naksu, katsekontaktia sekä katsekontaktia liikkeen kanssa. Kotona harjoitukset menee kivasti, ulkona ei oikein malta keskittyä, mutta harkoissa on kyllä yllättänyt minut täysin. Harkoissa hommat on tosiaan mennyt ainakin tähän mennessä hienosti, vaikkakin siellä on muita koiria ja ne voisi häiritä helpostikin keskittymistä.
Näyttelyhihnassa käyttäytymistä olen pikkuisen harjoitellut itsekseni, kivasti alkaa menemään ja sen myötä on seiso käskykin vahvistunut. Eilen sitten ilmoitin Seelan ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Kajaniin joka on ensi vuoden puolella tammikuussa. Junioriluokkaan pääsi juuri ja juuri, pentuja ei Kajanissa olisikaan arvosteltu.
Viime viikonloppuna olimme Seelan kanssa täällä Rovaniemellä järjestetyssä agility koulutusohjaaja kurssilla "harjoitus kappaleina" Elppi oli kurssin ensimmäistä vaihetta pitämässä ja tulee tammikuussa pitämään sitten kurssin toisen osion.
Seelan kanssa päästiin kokeilemaan hyppyharjoitusta se toki tehtiin ihan rima maassa. Lisäksi pääsimme kokeilemaan irto rengasta, rengas meni hyvin. Innolla renkaan läpi ei yrittänyt kertaakaan ohittaa rengasta, lopussa rengas olikin varmaankin noin 10 cm korkeudessa maasta. Lisäksi teimme muuria mini korkeudella ja ilman päällä olevia irtopaloja, uskalsi hypätä tämän yli ilman, että olisi ponnistanut muurilta vauhtia. Muurilla tuli muutamia ohituksia lopuksi. Kyllä Seela olikin väsynyt päivän jälkeen, nukkui koko illan eteisessä pitkin pituutta välillä kääntyen selälleen rellottamaa; taisi myös nähdä hieman unta agilitystä, kun unissa jalat välistä juoksi niin vinhaa vauhtia :)
Lenkit on menty vielä metsässä kirmaillen, kun lumi ei ole kunnolla vielä vallannut napapiiriä. Lunta on toki sadellut ja välillä sitä on ollutkin jo ihan kivasti, mutta seuraavana päivänä se sitten onkin kadonnut. Seelan ensikosketus lumeen on ollut naurettava, kauheita spurtteja kieli pitkällä maassa roikkuen, lunta on pitänyt nuolaista vähän väliä. Välillä on ihan pelottanut, että astuu oman kielensä päälle. Yllättävän paljon pieni koira syö lenkillä lunta.
Mitähän kaikkea meillä on tapahtunut ja mitä kaikkea olemme kerennyt puuhastella?? Täytyy nyt yrittää kaivaa muistoja pääkopan sisältä.
No ainaskin olemme aloittaneet tosiaan PETO-kurssin eli pentutokon.... olemme ehdollistaneet naksun ja hyvin on ehdollistuminen sujunut, luopuminen on ollut hankalempaa Seela on todella ahne ruualle. Joten olen yhtä aikaa opettanut palkaamista lelulla, muuten Seela saisi aivan liikaa herkkuja päivässä. Koska olen useaan otteeseen päivän aikana tehnyt pieniä lyhytkestoisia harkkoja.
Kurssilla on tähän mennessä harjoiteltu tosiaan naksu, katsekontaktia sekä katsekontaktia liikkeen kanssa. Kotona harjoitukset menee kivasti, ulkona ei oikein malta keskittyä, mutta harkoissa on kyllä yllättänyt minut täysin. Harkoissa hommat on tosiaan mennyt ainakin tähän mennessä hienosti, vaikkakin siellä on muita koiria ja ne voisi häiritä helpostikin keskittymistä.
Näyttelyhihnassa käyttäytymistä olen pikkuisen harjoitellut itsekseni, kivasti alkaa menemään ja sen myötä on seiso käskykin vahvistunut. Eilen sitten ilmoitin Seelan ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Kajaniin joka on ensi vuoden puolella tammikuussa. Junioriluokkaan pääsi juuri ja juuri, pentuja ei Kajanissa olisikaan arvosteltu.
Viime viikonloppuna olimme Seelan kanssa täällä Rovaniemellä järjestetyssä agility koulutusohjaaja kurssilla "harjoitus kappaleina" Elppi oli kurssin ensimmäistä vaihetta pitämässä ja tulee tammikuussa pitämään sitten kurssin toisen osion.
Seelan kanssa päästiin kokeilemaan hyppyharjoitusta se toki tehtiin ihan rima maassa. Lisäksi pääsimme kokeilemaan irto rengasta, rengas meni hyvin. Innolla renkaan läpi ei yrittänyt kertaakaan ohittaa rengasta, lopussa rengas olikin varmaankin noin 10 cm korkeudessa maasta. Lisäksi teimme muuria mini korkeudella ja ilman päällä olevia irtopaloja, uskalsi hypätä tämän yli ilman, että olisi ponnistanut muurilta vauhtia. Muurilla tuli muutamia ohituksia lopuksi. Kyllä Seela olikin väsynyt päivän jälkeen, nukkui koko illan eteisessä pitkin pituutta välillä kääntyen selälleen rellottamaa; taisi myös nähdä hieman unta agilitystä, kun unissa jalat välistä juoksi niin vinhaa vauhtia :)
Lenkit on menty vielä metsässä kirmaillen, kun lumi ei ole kunnolla vielä vallannut napapiiriä. Lunta on toki sadellut ja välillä sitä on ollutkin jo ihan kivasti, mutta seuraavana päivänä se sitten onkin kadonnut. Seelan ensikosketus lumeen on ollut naurettava, kauheita spurtteja kieli pitkällä maassa roikkuen, lunta on pitänyt nuolaista vähän väliä. Välillä on ihan pelottanut, että astuu oman kielensä päälle. Yllättävän paljon pieni koira syö lenkillä lunta.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Oulussa käytiin reissussa
Viikonloppu vietettiin Oulussa. Menimme sinne tapaamaan kasvattajia Annea ja Timoa sekä Seelan äippä Esperaa. Lisäksi myös Seelan veli-poika Lenniä. Samalla olimme myös katselemassa Oulussa agi kisoja johon Espera ja Diiva oli ilmoitettu.
Ensin nähtiin kisapaikalla Lenni ja kylläpä sisrrukset tunsivat edelleen toisensa. Voi sitä riemun määrää, painiottelua, kisuamista ym ym...
Mittautettiin Lenni ja Seela agilitytuomarilla Seelan säkä oli 39-40 cm välillä tällä hetkellä. Seelahan on nyt pikkaisen päälle puoli vuotta, joten voi vielä kasvaakin.
Ensin Seela näki kisoissa Timon, voi hyvänen aika sitä ilon määrää. Hyppimistä, matelemista ja syliin kapuamista. Timolta Seela varmasti useamman viikon edestä puhdisti, suun, nenän ja korvat.
Aluksi Seela ei ollut huomaavinaan Annea; ilme oli kuin olisi sanonut "sie hylkäsit minuta ja annot noille pohjoiseen". Eipä aikaakaan, kun Anne alkoi saamaan samanlaisia hyppy-pesu käsittelyjä iloisella riemulla.
Esperalle Seela oli ihan täyttä ilmaa, vaikka kuinka Seela yritti madella ja tehdä sitä sun tätä Espera ei ollut huomaavinaankaan koko aikana Seelaa. Espera varmaan ajatteli et kun kerran on tuosta tissinlutkuttajasta eroon päässyt, niin antaapa sen vain olla :)
Viikonlopun aikana kun seuraili Seelan käyttäytymistä, niin pakko myöntää et on sillä aikas hyvä koirien kielen elekieli ja viestintä taito.
Oli myös hauska huomata, kun vertaili Lenniä ja Seelaa kuinka saman näköisiä, mutta kuinka selvästi toinen on uros ja toinen narttu. Luonteeltaan molemmat on kyllä avoimia ja päästävät vieraat ihmiset ja koirat luokseen.
Oli kyllä, niin mukava ja antoisa viikonloppu!! Tällaisia saisi olla enemmänkin.
Otin muutaman kuvan Lennistä, kun saan kuvat ladattua koneelle, niin laitetaanpas velipojasta tänne kuva nähtäväkis (jos vain on onnistunut, oon niin huono valokuvaaja)
Tiistaina sitten alkaakin PETO-kurssi eli pentutoko....
Ensin nähtiin kisapaikalla Lenni ja kylläpä sisrrukset tunsivat edelleen toisensa. Voi sitä riemun määrää, painiottelua, kisuamista ym ym...
Mittautettiin Lenni ja Seela agilitytuomarilla Seelan säkä oli 39-40 cm välillä tällä hetkellä. Seelahan on nyt pikkaisen päälle puoli vuotta, joten voi vielä kasvaakin.
Ensin Seela näki kisoissa Timon, voi hyvänen aika sitä ilon määrää. Hyppimistä, matelemista ja syliin kapuamista. Timolta Seela varmasti useamman viikon edestä puhdisti, suun, nenän ja korvat.
Aluksi Seela ei ollut huomaavinaan Annea; ilme oli kuin olisi sanonut "sie hylkäsit minuta ja annot noille pohjoiseen". Eipä aikaakaan, kun Anne alkoi saamaan samanlaisia hyppy-pesu käsittelyjä iloisella riemulla.
Esperalle Seela oli ihan täyttä ilmaa, vaikka kuinka Seela yritti madella ja tehdä sitä sun tätä Espera ei ollut huomaavinaankaan koko aikana Seelaa. Espera varmaan ajatteli et kun kerran on tuosta tissinlutkuttajasta eroon päässyt, niin antaapa sen vain olla :)
Viikonlopun aikana kun seuraili Seelan käyttäytymistä, niin pakko myöntää et on sillä aikas hyvä koirien kielen elekieli ja viestintä taito.
Oli myös hauska huomata, kun vertaili Lenniä ja Seelaa kuinka saman näköisiä, mutta kuinka selvästi toinen on uros ja toinen narttu. Luonteeltaan molemmat on kyllä avoimia ja päästävät vieraat ihmiset ja koirat luokseen.
Oli kyllä, niin mukava ja antoisa viikonloppu!! Tällaisia saisi olla enemmänkin.
Otin muutaman kuvan Lennistä, kun saan kuvat ladattua koneelle, niin laitetaanpas velipojasta tänne kuva nähtäväkis (jos vain on onnistunut, oon niin huono valokuvaaja)
Tiistaina sitten alkaakin PETO-kurssi eli pentutoko....
torstai 23. syyskuuta 2010
Karvattomat H2O:t
Sunnuntaina lähti turkit molemmilta Tiralta eka kerran ihan nakuksi sairastumisen jälkeen. En ole raskinut leikkauttaa karvaa aikaisemmin, kun olen ollut niin iloinen takaisin saadusta turkista. Turkkia on välillä vain hieman tasoiteltu ja takkuja poistettu. Seelan pentukarva lähti, kauhistutti ja hirvitti. Seela on nyt niin erin näköinen, pieni aikuinen ulkoisesti, mutta niin pentu vielä käytökseltä. Kooltaan Seela on edelleen Tiraa matalampi, Tirahan on mitattu 41,5 cm säkä. Saas nähdä kiriikö Seela ohi vai jääkö pienemmäksi. Seelalla on selvästi jalkoja verrattuna Tiraan. Kyllä kaksi saman rotuista koiraa voikin olla ulkomuodolta niin erinlaisia. Niinkuin myös luonteeltaan. Tira on varauksellinen ja ei niin avoin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Seela on aivan vastakohta näissä asioissa Tiraan verrattuna.
Laitan tänne vielä "nakukuvat" kunhan saadaan neidit ujostelematta valokuvaan.
Nyt on valokuva. Valokuvan on ottanut Saara Kangasniemi
Laitan tänne vielä "nakukuvat" kunhan saadaan neidit ujostelematta valokuvaan.
Nyt on valokuva. Valokuvan on ottanut Saara Kangasniemi
 |
| Seela 25.9.2010 |
Syksy on tullut
Syksy on ollut väriloisteeltaan mitä hehkein. Viime viikko oli loma viikko ja kävimme Kuusamossa kiertämässä pienen lisämutkan kautta pienen karhunkierroksen. Sehän on n. 12-13 km, mutta käännyimme aika lopussa ajatuksissa takaisin uudelle kierrokselle ja lopputuloksena oli suunnilleen 16 km kierros :)
Kuusamossa oli kaunis ruska, mutta pakko todeta et täällä Rovaniemellä ruska on ollut vielä hienompi tänä vuonna.
Kuusamossa oli kaunis ruska, mutta pakko todeta et täällä Rovaniemellä ruska on ollut vielä hienompi tänä vuonna.
 |
| Meidän takametsässä lenkillä. |
 |
| Karhun kierroksella, pieni vaaroja uhmaava Seela. Onneksi on turvallisesti valjaissa. |
 |
| Mökiltä rantamaisemaa |
torstai 9. syyskuuta 2010
Seelalle on tullut ikää jo 5 kk
Voi hurja, kun aika rientää nopeasti pentu on jo 5 kk eli kohta "murkkuikäinen"
Urokset on ollut kumman kiinostuneita Seelasta, ei kai se eka juoksu voi vielä olla tuloillaan?? Tiran eka juoksu oli yksi vuotiaana. Alkoi pari päivää sen jälkeen kun täytti tosiaan vuoden.
No aika näytää.
Viime viikonloppuna oltiin Torniossa katselemassa seurakamujen agiratoja ja huippu hienoja suorituksia. Minun viime talven ryhmäläiset ovat kaikki nousseet kakkoseen ja osa kolmoseenkin. Kirsillä varsinkin on Tikin kanssa mennyt aivan huippu hienosti. Torniossa kuusi rataa joista Kirsi ja Tikki viisi nollaa ja joista kaksi oli vielä nolla voittoja. Aivan uskomatonta! Voi kun olen onnellinen heidän puolesta, kyllä he vain menestyksensä ansaitsevatkin.
Torniossa Seelasta otti Saara Kangasniemi 5 kk valokuvia (alla olevat kuvat ovat Saaran ottamia). Saarallakin meni hienosti kisat, Saarakin on viime talven ryhmästäni ja myöskin noussut Tuiken kanssa kolmosiin. Kisoista Saara ja Tuikekin saivat nolla ratoja.
Urokset on ollut kumman kiinostuneita Seelasta, ei kai se eka juoksu voi vielä olla tuloillaan?? Tiran eka juoksu oli yksi vuotiaana. Alkoi pari päivää sen jälkeen kun täytti tosiaan vuoden.
No aika näytää.
Viime viikonloppuna oltiin Torniossa katselemassa seurakamujen agiratoja ja huippu hienoja suorituksia. Minun viime talven ryhmäläiset ovat kaikki nousseet kakkoseen ja osa kolmoseenkin. Kirsillä varsinkin on Tikin kanssa mennyt aivan huippu hienosti. Torniossa kuusi rataa joista Kirsi ja Tikki viisi nollaa ja joista kaksi oli vielä nolla voittoja. Aivan uskomatonta! Voi kun olen onnellinen heidän puolesta, kyllä he vain menestyksensä ansaitsevatkin.
Torniossa Seelasta otti Saara Kangasniemi 5 kk valokuvia (alla olevat kuvat ovat Saaran ottamia). Saarallakin meni hienosti kisat, Saarakin on viime talven ryhmästäni ja myöskin noussut Tuiken kanssa kolmosiin. Kisoista Saara ja Tuikekin saivat nolla ratoja.
 |
| Seela 5 kk |
perjantai 3. syyskuuta 2010
Pentu tokoa
Seelan kanssa aloitettiin eilen Lapin Spanielikerhossa tokoilut. Harkoissa pääsen harjoittelemaan toisten koirien kanssa läsnäollessa joten tulee hyvää häiriötä.
Harjoitusten alussa Seela oli hieman rauhaton ja utelias toisia koiria kohtaan, mutta tämä meni todella äkkiä ohi ja neiti alkoi keskittymään tekemiseen. Harjoittelimme toisten koirien ohitusta, kontaktia ja lisäksi totuteltiin siihen, että vieras ihminen saa kokea ja kurkata hampaita.
Illalla Seela sitten tarjoilikin kontaktia ja istumista vähän joka tilanteessa. Kotiläksyksi kaikki sai useita erinlaisia kontakti harjoituksia.
Harjoitusten alussa Seela oli hieman rauhaton ja utelias toisia koiria kohtaan, mutta tämä meni todella äkkiä ohi ja neiti alkoi keskittymään tekemiseen. Harjoittelimme toisten koirien ohitusta, kontaktia ja lisäksi totuteltiin siihen, että vieras ihminen saa kokea ja kurkata hampaita.
Illalla Seela sitten tarjoilikin kontaktia ja istumista vähän joka tilanteessa. Kotiläksyksi kaikki sai useita erinlaisia kontakti harjoituksia.
maanantai 30. elokuuta 2010
Hampaita tippuu...
Seela on alkanut vaihtaan hampaitaan oikein urakalla. Alakulmurit ja toinen yläkulmureista on vaihtunut. Viimeinen kulmuri liikkuu lupaavasti. Toivottavasti sekin tipahtaa pian itsestään. En tiedä mistä minun kauhukuva noista vaihtuvista kulmureista on tullut. Toki olen kuullut monen joutuneen käyttämään pennun eläinlääkärissä poistattamassa maitohampaa tulevan rautahampaan tieltä.
Itse en hammaslääkäri kammoa pode, joten myötätunto pelkoa se ei voi olla.
Tarkalla silmällä katselen tuota Seelan korkeuden kasvua, Tiran korkeutta ei vielää ole ainakaan saavutettu (Tira 41,5 cm säkä). Elokuun alussa Seela mitattiin karkeasti agikisoissa tuolloin säkä oli noin 35 cm ehkä hitusen yli. Eli medi luokkaan josko tulevaisuudessa päästäisiin kisamaan Seela saisi kasvaa korkeintaan sellaiset reilut seitsemän senttiä. Vaihtoehtoisesti reilusti yli seitsemän senttiä :) No katsotaan rauhassa kumpi medi- vaiko maxiluokka meitä sitten tulevaisuudessa odottaa.
Tira on aivan villiintynyt leikittämään Seelaa nykyisin, Roosan poistumisen jälkeen meni muutamia päiviä ja sitten leikitys alkoi. Jännää miten lauman muutokset vaikuttavat koiriin. Aivan ensinmäiseksi en kyllä olisi osannut odottaa tällaista muutosta. Tira makaa selällään maassa ja antaa Seelan temuta päällään mielin määrin. Välillä juostaa sisällä sellaista rallia, että ralli on pysäytettävä. Leluja revitään yhdessä, nyt saisi hienoja "sidoste sukka" mainos kuvia. Ulkona myös kisutaan ja juostaan yhdessä.
Lisäksi nukkuvat paljon lähemmin toisiaan Tirahan on nukkuma alastaan aina ollut tarkka.
Suurin yllätys on ollut, että Seela ja Tira voivat juoda ja syödä yhtäaikaa samasta kupista.
Itse en hammaslääkäri kammoa pode, joten myötätunto pelkoa se ei voi olla.
Tarkalla silmällä katselen tuota Seelan korkeuden kasvua, Tiran korkeutta ei vielää ole ainakaan saavutettu (Tira 41,5 cm säkä). Elokuun alussa Seela mitattiin karkeasti agikisoissa tuolloin säkä oli noin 35 cm ehkä hitusen yli. Eli medi luokkaan josko tulevaisuudessa päästäisiin kisamaan Seela saisi kasvaa korkeintaan sellaiset reilut seitsemän senttiä. Vaihtoehtoisesti reilusti yli seitsemän senttiä :) No katsotaan rauhassa kumpi medi- vaiko maxiluokka meitä sitten tulevaisuudessa odottaa.
Tira on aivan villiintynyt leikittämään Seelaa nykyisin, Roosan poistumisen jälkeen meni muutamia päiviä ja sitten leikitys alkoi. Jännää miten lauman muutokset vaikuttavat koiriin. Aivan ensinmäiseksi en kyllä olisi osannut odottaa tällaista muutosta. Tira makaa selällään maassa ja antaa Seelan temuta päällään mielin määrin. Välillä juostaa sisällä sellaista rallia, että ralli on pysäytettävä. Leluja revitään yhdessä, nyt saisi hienoja "sidoste sukka" mainos kuvia. Ulkona myös kisutaan ja juostaan yhdessä.
Lisäksi nukkuvat paljon lähemmin toisiaan Tirahan on nukkuma alastaan aina ollut tarkka.
Suurin yllätys on ollut, että Seela ja Tira voivat juoda ja syödä yhtäaikaa samasta kupista.
lauantai 14. elokuuta 2010
Paljon on kerennyt tapahtua
Seela on käynyt toisella rokotuksella ja painoa oli kertynyt 8,3 kg. Hampaat on alkaneet lähtemään, välillä on suussa näyttänyt olevan vain kulmahammas törökkäät ja ikeniä. Uusia kauniita hampaita on kasvanut tilalle ja enään ei tipu ruoka ja vesi suusta :)
Reippaus on pysynyt ennallaan ja mörkövaiheita ei ole ollut. Paljon on liikuttu eri paikoissa on käyty kaupungilla, juna asemalla, eri metsä reiteillä, katselemassa tokokoketta sekä agility kisoja, agility harjoituksia, kierrelty kävelyllä eri reittejä katselemassa ja kummastelemassa.
Työt on alkaneet ja nyt on koiruudet olleet keskenään n. 6-7 h arkena. Hienosti on mennyt sisäsiisteys pysynyt, tosin kovalla kiireellä kyllä mennän ulos töiden jälkeen. Yhden lampunjohdon Seela on pureskellut. Sekin oli minun huolimattomuutta. Otin yölampun johdon kyllä irti seinästä lähtiessäni töihin, mutta unohdin nostaa sen hyllyn päälle. Varmuudella kaikki näkyvät sähköjohdot irroittelen aamulla seinästä ( onneksi niitä ei ole kuin kaksi) Toinen tämä yölampun ja toinen tietsikan.
Istu, maahan, seiso ja luoksetuloa vahvistetaan päivittäin. Agikentällä on käyty tekemässä istumisia ja ihan hetkellisiä paikalla oloja, putkeen ja keppeihin on tutustuttu ja hyppy siivekettä opeteltu kiertämään molemmin suunnin sekä hyppy siivekkeiden välistä kulkemista.
Tänään olikin sitten raskas ja surullinen päivä Roosa partis pääsi taivaan pilvilampaita paimentamaan, Roosa sai elää pitkän ja kokemusten täyteisen elämän.
Reippaus on pysynyt ennallaan ja mörkövaiheita ei ole ollut. Paljon on liikuttu eri paikoissa on käyty kaupungilla, juna asemalla, eri metsä reiteillä, katselemassa tokokoketta sekä agility kisoja, agility harjoituksia, kierrelty kävelyllä eri reittejä katselemassa ja kummastelemassa.
Työt on alkaneet ja nyt on koiruudet olleet keskenään n. 6-7 h arkena. Hienosti on mennyt sisäsiisteys pysynyt, tosin kovalla kiireellä kyllä mennän ulos töiden jälkeen. Yhden lampunjohdon Seela on pureskellut. Sekin oli minun huolimattomuutta. Otin yölampun johdon kyllä irti seinästä lähtiessäni töihin, mutta unohdin nostaa sen hyllyn päälle. Varmuudella kaikki näkyvät sähköjohdot irroittelen aamulla seinästä ( onneksi niitä ei ole kuin kaksi) Toinen tämä yölampun ja toinen tietsikan.
Istu, maahan, seiso ja luoksetuloa vahvistetaan päivittäin. Agikentällä on käyty tekemässä istumisia ja ihan hetkellisiä paikalla oloja, putkeen ja keppeihin on tutustuttu ja hyppy siivekettä opeteltu kiertämään molemmin suunnin sekä hyppy siivekkeiden välistä kulkemista.
Tänään olikin sitten raskas ja surullinen päivä Roosa partis pääsi taivaan pilvilampaita paimentamaan, Roosa sai elää pitkän ja kokemusten täyteisen elämän.
 |
| Caught Myfancy Barbrastreisand "Roosa" 19.9.1996 - 13.8.2010 |
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Pentuleikkejä
Sunnuntai oli vesisateinen päivä, mutta illan tullen päätin etten ole sokrista ja niin suunnattiin kentälle painitreffeille; Vippi ja uutena tuttavuutena (göötti) Rolf. Kyllä pentusilla oli painimatsit päällä. Leikin ohessa otin muutamia luoksetulo harkkoja, osa toimi, osa kutsuista taisi mennä kuuroille korville leikin tiimellyksessä. Seela ja Vippi uskoltautui metaliseen putkeen (olisikohan joku ilmastointiputki, joka on pk koirilla ollut käytössä) juoksentelemaan. Vippi oli taitava tikapuilla, Seela ei uskoltautunut kuin ylösmenolle.
Laura otti paljon kuvia, tässä muutama kuvasadosta. Kiitos Laura.
Laura otti paljon kuvia, tässä muutama kuvasadosta. Kiitos Laura.
 |
| Joukkopainia |
 |
| Metalliputkessa tutkimusmatkailijat :) |
 |
| Vähän poserausta |
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Tottelevaisuutta ja kaupunkia
Tänään tehtiin harjoituksia Kirsin opastuksella hihnassa nätisti kulkemiseen. Seelan hihna kun meinaa välillä mennä aivan turhan kireälle. Äkkiä neiti huomasi käskyn nätisti, jolla hihna löystyikin pian. Näitä nyt harjoitellaan. Lisäksi harjoiteltiin paikalla istumista ja luoksetuloa. Taas aivan mahtavia vinkkejä minulle Kirsiltä, kiitos!
Lisäksi kävimme kaupungilla katselemassa; olikohan tämä meidän jätskiretki vai koirien totus retki. Ei vaan kyllä koirat saivat joukkorapsutusta, rullalautojen ohitusta ja kauppakeskuksessa kävelyn. Kyllä oli väsynyt koiruus kotosalla.
Ilta metsä kävelyllä tein vielä sen kymmenkunta luoksetuloa, kun Seela vapaana juoksenteli YHDEKSÄN onnistui.
Lisäksi kävimme kaupungilla katselemassa; olikohan tämä meidän jätskiretki vai koirien totus retki. Ei vaan kyllä koirat saivat joukkorapsutusta, rullalautojen ohitusta ja kauppakeskuksessa kävelyn. Kyllä oli väsynyt koiruus kotosalla.
Ilta metsä kävelyllä tein vielä sen kymmenkunta luoksetuloa, kun Seela vapaana juoksenteli YHDEKSÄN onnistui.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Seelan kanssa touhuilua
Torstaina tulimme kotiin ja perjantaina sitten olikin jo heti luvassa pentutreffit Vipin ja Karrin kanssa koirakerhon nurmi kentällä. Seela on tavannut ennenkin molemmat pennut erikseen, mutta nyt eka kertaa pääsivät kaikki kolme tapaamaan yhdessä. Kyllä oli painia, temmellystä ja luoksemista. Ihan tuntui, että itsekin hengästyy moisessa menossa. Seela on alkanut värkkäämään kiinni ottamisen kanssa ja sainkin Kirsiltä hyviä neuvoja ja ohjeita. Niitä olenkin nyt noudattanut ja harjoitellut. Painireissu olikin yllättävän väsyttävä, Leela (kuten kummipoikamme kutsuu Seelaa) nukkui neljän tunnin päikkärit.
Lauantaina samalla kokoonpanolla sitten suuntasimme keskusta tuntumaan ja tutustelemaan kaupunki elämään. Oli vieraita ohi käveleviä ihmisiä, koiria, polkupyöriä sekä kaiken kokoluokan autoja. Jopa näimme lavettien päällä Rovaniemen ohi kulkevan sellutehtaan, tämä varmistui sitten myöhemmin lehdestä. Meillä kyllä oli omat arvailumme Kirsin ja Marin kanssa, mikä tuo kumma kuljetus oikein on :)
Torin laidassa tutstuimme myös rautaritilä portaisiin Seela uskaltautui ylimmälle portaalle seiskoskelemaan ja alas betonikuiluun myös tutusteli rohkeasti, mutta itse portaat oli peloittavat ja yksi ylin porras tultiin ylös. Tälläisia portaita pitää käydä uudelleen harjoittelemassa. Vippi uskalsi hienosti mennä portaita.
Sunnuntai oli lepopäivä. Oltiin mökillä ja siellä koirat sai vapaasti samoilla metsänreunassa. Tosin mökillä kyllä harjoittelin useampaan otteeseen luoksetuloja Seelan kanssa. Edistystä tapahtui, en ottanut Seelaa kiinni vaan päästi joka kerta jatkamaan touhuja.
Maanantaina käytiin sitten Anttilan perhettä katsomassa, Seela sai taas hyvää totuttelua lapseen eli kummipoikaamme Niilekseen. Sekä aikuisiin koiriin Aijaahan ja Joo-Joohon.
Luoksetuloja harjoiteltiin päivän aikana useampaan otteeseen ulkona käyntien lomassa.
Tiistaina sitten kävimme Ismon, Tiran ja Seelan kanssa hillasuolla. Ismo ja Tira painatti menemään. Met Seelan kanssa kuljimme rauhassa ja katseltiin varmaan enemmän maisemia, kuin marjoja. Ihanaa ei ollut edes sääskiä ja mäkäräisiä, mutta lämmintä. Ismoon alkaa taas iskemään hillahulluus.
Keskiviikkona sitten oli keskustassa pentutreffit Vipin ja Pennin kanssa, pari tuntia käyskentelyä ihan keskustassa. välillä piti saada pentuje painiskella keskellä kävelykatua ja yrittää moista juttua suojateilläkin. Paljon näkyi iloisia ilmeitä ohikulkijoiden kasvoilla sekä muutama joka uskaltautui kysymään; saisiko pentuja silittää. Tottahan toki, erittäin hyvää totuttelua.
Torstaina oli jälleen kolmikon treffit ja kohteena Tarsalampi. Saatiin mukaan Laura kameran kera. Kyllä oli painia ja juoksua veden rajassa. Seela käy kivasti hakemassa rantavedestä lelua ja keppiä. Seela uikin kunnolla. Kyllä oli hiekkasia pentuja retken jälkeen.
Lauantaina samalla kokoonpanolla sitten suuntasimme keskusta tuntumaan ja tutustelemaan kaupunki elämään. Oli vieraita ohi käveleviä ihmisiä, koiria, polkupyöriä sekä kaiken kokoluokan autoja. Jopa näimme lavettien päällä Rovaniemen ohi kulkevan sellutehtaan, tämä varmistui sitten myöhemmin lehdestä. Meillä kyllä oli omat arvailumme Kirsin ja Marin kanssa, mikä tuo kumma kuljetus oikein on :)
Torin laidassa tutstuimme myös rautaritilä portaisiin Seela uskaltautui ylimmälle portaalle seiskoskelemaan ja alas betonikuiluun myös tutusteli rohkeasti, mutta itse portaat oli peloittavat ja yksi ylin porras tultiin ylös. Tälläisia portaita pitää käydä uudelleen harjoittelemassa. Vippi uskalsi hienosti mennä portaita.
Sunnuntai oli lepopäivä. Oltiin mökillä ja siellä koirat sai vapaasti samoilla metsänreunassa. Tosin mökillä kyllä harjoittelin useampaan otteeseen luoksetuloja Seelan kanssa. Edistystä tapahtui, en ottanut Seelaa kiinni vaan päästi joka kerta jatkamaan touhuja.
Maanantaina käytiin sitten Anttilan perhettä katsomassa, Seela sai taas hyvää totuttelua lapseen eli kummipoikaamme Niilekseen. Sekä aikuisiin koiriin Aijaahan ja Joo-Joohon.
Luoksetuloja harjoiteltiin päivän aikana useampaan otteeseen ulkona käyntien lomassa.
Tiistaina sitten kävimme Ismon, Tiran ja Seelan kanssa hillasuolla. Ismo ja Tira painatti menemään. Met Seelan kanssa kuljimme rauhassa ja katseltiin varmaan enemmän maisemia, kuin marjoja. Ihanaa ei ollut edes sääskiä ja mäkäräisiä, mutta lämmintä. Ismoon alkaa taas iskemään hillahulluus.
Keskiviikkona sitten oli keskustassa pentutreffit Vipin ja Pennin kanssa, pari tuntia käyskentelyä ihan keskustassa. välillä piti saada pentuje painiskella keskellä kävelykatua ja yrittää moista juttua suojateilläkin. Paljon näkyi iloisia ilmeitä ohikulkijoiden kasvoilla sekä muutama joka uskaltautui kysymään; saisiko pentuja silittää. Tottahan toki, erittäin hyvää totuttelua.
Torstaina oli jälleen kolmikon treffit ja kohteena Tarsalampi. Saatiin mukaan Laura kameran kera. Kyllä oli painia ja juoksua veden rajassa. Seela käy kivasti hakemassa rantavedestä lelua ja keppiä. Seela uikin kunnolla. Kyllä oli hiekkasia pentuja retken jälkeen.
 |
| Joukkopainia |
Seela vetäisi taas kunnon päikkärit, ennekö lähdimme taas mökille. Mökille tuli myös Henkka ja Eevi sekä kaksi Henkan haskia. Seela seuraili mökillä uteliaana isojen koirien tohuja ja oli niissä pikkuisen mukanakin. Tosi hieman ehkä jänskätti, nämä isot koirat. Tira pääsi mökillä turkistaan, nyt on keveämpi sitten sen mennä Ismon mukana hillasoilla. Ilman että jokainen tikku ja risu tarttuu turkin mukaan.
Tänään kun on mökiltä kotia palattu onkin ollut sitten ihan lepo päivä. Nyt onki päästy ajantasalle :)
Huomenna täytyykin sitten alkaa jännittämään ja pitämään pekkuja pystyssä Seelan äipälle. Espera on timon kanssa kilpailemassa European Poen 2010 agikisoissa Tsekeissä.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Lomareissun viimeinen etappi Kuusamo
Reissun viimeinen etappi oli Kuusamo. Henkan ja Eevin luo. Ihanaa ei enään sitä yltiöpäistä lämpöä. Kyllä mie oon viileämmän ilman immeinen ennemmin kuin yltiöpäisen lämmön. Seela oli tosi reipas Henkan luonna vaikka siellä oli paljon koiria. Reippaasti kävi "haskit" ym. koirat tervehtimässä aidan takaa ja ulkona olevat lemmikki kanit oli Seelasta aivan ihania. Eeviä piti seurata tomerasti häntä pystyssä vähän joka paikkaan.
Kyllä reissussa on aina mukavaa, mutta kotia on kiva palata. Lomaa töistä on vielä reilu viikko tälle rupeamalle vielä jäljellä, joskos sitten elokuussa ottaisi seuraavan lomaviikon?? Josko silloin reissua Vaasan suuntaan katsomaan Espera äippää sekä Annea ja Timoa.
Kyllä reissussa on aina mukavaa, mutta kotia on kiva palata. Lomaa töistä on vielä reilu viikko tälle rupeamalle vielä jäljellä, joskos sitten elokuussa ottaisi seuraavan lomaviikon?? Josko silloin reissua Vaasan suuntaan katsomaan Espera äippää sekä Annea ja Timoa.
 |
| Uusi tuttavuus Seelalle |
Jatketaan kuulumisia....Iisalmi ja Koli
Kokkolasta jatkoimme matkaa Íisalmen kautta Kolille (tosin mie olisin halunnut Vaasan kautta). Satuimme tietysti sinne kuuluisaan lämpöaaltoon, liika on aina liikaa minun mielestä. Iisalmessa lämpömittari nätti vielä illalla seitsemän aikaan +31 onneksi hotellin huoneessa ei ollut lämpömittaria. Varmasti tieto olisi vielä lisännyt tuskaa.
Kolilla lämpöä riiti myös, mutta onneksi mökkimme oli lähes rannassa ja uimassa päästiin käymään koko porukka, lähti se talviturkki meiltä kaksi jalkaisiltakin.
 |
| Iisalmen iltakävely maisemaa. |
Kolilla lämpöä riiti myös, mutta onneksi mökkimme oli lähes rannassa ja uimassa päästiin käymään koko porukka, lähti se talviturkki meiltä kaksi jalkaisiltakin.
 |
| Tira ja Seela vilvoittelemassa, kyllä vesi on helteellä kiva. |
 |
| Pieni märkä uimari koira. |
Kolikin piti käydä tietysti valloittamassa, valloittaminen piti kylläkin jättää iltaan, jotta ilman lämpötila kerkeäisi laskea.
 |
| Akka-Kolin näkymää. |
 |
| Pieni urhollinen Kolin valloittaja. |
 |
| Näkymää Ukko-Kolilta |
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kokkolassa
Kokkolaan oli "pakko" päästä eihän 12 Klagia voinut jättää välin. Jokaisessahan olemme olleet. Tällä kertaa ei oltu kisaamisen merkeissä, mutta aistimassa ja katselemassa näiden aivan ihanien kisojen tunnelmaa.
Rovaniemeltä olikin kivasti porukkaa kisailemassa. Ritva ja Minna laumoineen, Matti Nikin ja Pyryn kanssakuten ennenkin :). Mutta uusia tuulia olivat haistelemassa Saana, Tamin ja Riimin kanssa. Maria ja Nuka. Tuiskun koko perhe, Arto kisasi Karman kanssa. Ira-Eerika ja Nemo. Taisi tulla uusi ennätys Rovaniemeläisten osallistumisesta näihin kisoihin.
Tässä muutamia kuvia kisapaikalta ja sen tunnelmasta.
Tuiskun perhe pelaamassa minigolfia .
Seela tutkailee vesi näkymää.
Rovaniemeltä olikin kivasti porukkaa kisailemassa. Ritva ja Minna laumoineen, Matti Nikin ja Pyryn kanssakuten ennenkin :). Mutta uusia tuulia olivat haistelemassa Saana, Tamin ja Riimin kanssa. Maria ja Nuka. Tuiskun koko perhe, Arto kisasi Karman kanssa. Ira-Eerika ja Nemo. Taisi tulla uusi ennätys Rovaniemeläisten osallistumisesta näihin kisoihin.
Tässä muutamia kuvia kisapaikalta ja sen tunnelmasta.
Kisa tunnelmaaa.
Kokkolan kisojen radat ovat tuon hiekkarannan takana isolla nurmi aukiolla, kaunis paikka.
Tuiskun perhe pelaamassa minigolfia .
Seela tutkailee vesi näkymää.
kesä jo pitkällä
Voi, voi, kun en ole kerennyt/jakasanut kirjoittaa.
Paljon on asioita kerennyt tapahtua sekä kilometrejäkin on taittunut.
Aloitetaan vanhemmista ja kirjoitellaan tälle päivälle useampi oma teksti.
10.7. startattiin auto kesälomareissuun ja ensimmäinen määränpää oli Oulu ja siellä tapaamaan Seelan Lenni velipoikaa. Kyllä oli pennut saman kokoisia. Lennillä oli vain isompi urosmainen pää ja suuremmat tassut.
Kyllä pennuille maistui leikki ja paini. Nämä kuvat varmaan kertovat paljon enemmän kuin minun sanat.
Kiitos Katjalle perheineen, että saimme tulla kyläilemään ja vaihtamaan kuulumisia.
Varmasti vielä tapaamme uudelleen monta monta kertaa.
Oulusta jatkoimme samana päivänä kohti Kokkolaa.
Paljon on asioita kerennyt tapahtua sekä kilometrejäkin on taittunut.
Aloitetaan vanhemmista ja kirjoitellaan tälle päivälle useampi oma teksti.
10.7. startattiin auto kesälomareissuun ja ensimmäinen määränpää oli Oulu ja siellä tapaamaan Seelan Lenni velipoikaa. Kyllä oli pennut saman kokoisia. Lennillä oli vain isompi urosmainen pää ja suuremmat tassut.
Kyllä pennuille maistui leikki ja paini. Nämä kuvat varmaan kertovat paljon enemmän kuin minun sanat.
Kiitos Katjalle perheineen, että saimme tulla kyläilemään ja vaihtamaan kuulumisia.
Varmasti vielä tapaamme uudelleen monta monta kertaa.
Oulusta jatkoimme samana päivänä kohti Kokkolaa.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
tohinaa ja touhua
Viime viikon loppupuoli meni aikalailla kotosalla. Vettä on on sadellut lähes päivittäin. Torstaina kävistiin Ismon kotosalla ja Seela sai leikkiä pikkuisen Hipun kanssa. Kyllä ne nauttii toistensa seurasta kovasti.
Perjantaina Seelan kanssa harjoitelin kotona yksin olemista tai no ei nyt ihan yksin Tira ja Roosa tietysti on kavereina. Huijasin koiria menemällä hissillä kolmoseen ja hiljaa portaat yös viidenteen kerrokseen. Istuskelin ja kuuntelin ei ääntäkään. Lisää huijausta tilasin hissin ja alakertaan, hiljaa taas portaat ylös. Naapurin Juulia-mummia ihmetytti tämä kun vei pyykkejä. Juulia asuu meidän alapuolella. Juulialle selvisi vasta nyt, että meillä on koiran pentu. Ei ollut kuullut pihahdustakaan, mie kysymään etteikö yölläkään, kun meillä saadaan hepuli juoksu kohtauksia. Ei kuulemma mitään ja totesi et hän ruukaa nukkua yöllä eikä kuunnella, päälle Juulian iloista naurua.
Lauantaina oli totaallinen lepopäivä. Tietoisesti ei yhtään uutta vierasta eikä uutta koiratuttavuutta eikä uusia maastojakaan. Ihan lepoa ja kaikki tutussa ympäristössä.
Sunnuntai olikin sitten ihan muuta, Rovaniemelle oli järkätty espanjanvesikoirien geeni- (Hannes Lohi) ja kipparitestaus. Paikaksi sovittiin meidän koirakerhon halli.
Eläinlääkäri Jutta tuli ottamaan näytteet, paikalla oli kaiken kaikkiaan 18 espanjanvesikoiraa. Tiralta annettiin geeninäyte, kilppariotehan on otettu useaan kertaan ja tulos on tiedossa. Seela oli ihan katselu ja leikki turistina. Kaikilta muilta paitsi Seelalta otettiin tosiaan geeninäyte Hannes Lohen tutkimuksiin. Ja lähes kaikilta kilpparitesti, osalta paikalla olleilta oli jo aikaisemmin tutkittu kilpparit.
Samana viikonloppuna Rovaniemellä oli KV näyttely, joten sen takia tänne oli noin monta koiraa saatu paikalle. Tosi tuli mulle yllätyksenä kuinka paljon Tornio-Kemi aksentilla on espanjanvesikoiria. Mitenkähän en ole näistä koirista aikaisemmin kuullut mitään? Lisäksi yksi uusi tuttavuus tuli Rovaniemeltä. Kaiken kaikkiaan täältä Rovaniemeltä oli meidän neitien lisäksi kolme muuta vesiäistä.
Päivä oli Seelasta jännä ja ilta menikin nukkuessa.
Eilen maanataina Seela pääsikin tutustumaan 10 vko:n ikäiseen kromfo pentuun. Pentu on Marin luona hoidossa, kasvattajan ollessa Tanskan matkalla. Veikkaan vahvasti, että tämä pieni herra tule jäämään Marille ja Sampolle :) Pennut saivat leikkiä ulkona ja meillä sisällä, voi sitä juoksun ja painin määrää. Mari ottikin paljon valokuvia. Niitä onkin luvassa tänne heti, kun Mari laittaa niitä minulle tulemaan. Tässä jo yksi kuva jonka Mari koelähetti minulle.
.jpg)
Perjantaina Seelan kanssa harjoitelin kotona yksin olemista tai no ei nyt ihan yksin Tira ja Roosa tietysti on kavereina. Huijasin koiria menemällä hissillä kolmoseen ja hiljaa portaat yös viidenteen kerrokseen. Istuskelin ja kuuntelin ei ääntäkään. Lisää huijausta tilasin hissin ja alakertaan, hiljaa taas portaat ylös. Naapurin Juulia-mummia ihmetytti tämä kun vei pyykkejä. Juulia asuu meidän alapuolella. Juulialle selvisi vasta nyt, että meillä on koiran pentu. Ei ollut kuullut pihahdustakaan, mie kysymään etteikö yölläkään, kun meillä saadaan hepuli juoksu kohtauksia. Ei kuulemma mitään ja totesi et hän ruukaa nukkua yöllä eikä kuunnella, päälle Juulian iloista naurua.
Lauantaina oli totaallinen lepopäivä. Tietoisesti ei yhtään uutta vierasta eikä uutta koiratuttavuutta eikä uusia maastojakaan. Ihan lepoa ja kaikki tutussa ympäristössä.
Sunnuntai olikin sitten ihan muuta, Rovaniemelle oli järkätty espanjanvesikoirien geeni- (Hannes Lohi) ja kipparitestaus. Paikaksi sovittiin meidän koirakerhon halli.
Eläinlääkäri Jutta tuli ottamaan näytteet, paikalla oli kaiken kaikkiaan 18 espanjanvesikoiraa. Tiralta annettiin geeninäyte, kilppariotehan on otettu useaan kertaan ja tulos on tiedossa. Seela oli ihan katselu ja leikki turistina. Kaikilta muilta paitsi Seelalta otettiin tosiaan geeninäyte Hannes Lohen tutkimuksiin. Ja lähes kaikilta kilpparitesti, osalta paikalla olleilta oli jo aikaisemmin tutkittu kilpparit.
Samana viikonloppuna Rovaniemellä oli KV näyttely, joten sen takia tänne oli noin monta koiraa saatu paikalle. Tosi tuli mulle yllätyksenä kuinka paljon Tornio-Kemi aksentilla on espanjanvesikoiria. Mitenkähän en ole näistä koirista aikaisemmin kuullut mitään? Lisäksi yksi uusi tuttavuus tuli Rovaniemeltä. Kaiken kaikkiaan täältä Rovaniemeltä oli meidän neitien lisäksi kolme muuta vesiäistä.
Päivä oli Seelasta jännä ja ilta menikin nukkuessa.
Eilen maanataina Seela pääsikin tutustumaan 10 vko:n ikäiseen kromfo pentuun. Pentu on Marin luona hoidossa, kasvattajan ollessa Tanskan matkalla. Veikkaan vahvasti, että tämä pieni herra tule jäämään Marille ja Sampolle :) Pennut saivat leikkiä ulkona ja meillä sisällä, voi sitä juoksun ja painin määrää. Mari ottikin paljon valokuvia. Niitä onkin luvassa tänne heti, kun Mari laittaa niitä minulle tulemaan. Tässä jo yksi kuva jonka Mari koelähetti minulle.
.jpg)
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Taas on mennyt aivan liian monta päivää
Mitähän kaikkea me olemmekaan kerenneet tekemään??
Ismo on sairaslomalla edelleen ja on saanut toimia Seelan "hovikuskina" päivisin. Ismo on käynyt Seelan kanssa mm. kotonaan, jossa on Hippu beagle. Hippu on neljän vanha tyttönen, jolla on virtaa ja eloa. Hippu on leikittänyt Seelaa sisällä ja ulkona. Hippu antaa kuulemma Seelan roikkua korvissaan ja ajattaa itseään. Välillä sitten ajattaa Seela vuorostaan Hippua. Leikit on onneksi kuulemma olleet rauhaisia ja eivät ole päässeet riekkumis asteelle.
Seelan kanssa on jatkettu harjoittelua istumisen kanssa ja hyvin on mennyt. Johkohan sitä kohta uskoltais hieman vaatia pitempää istumista, ennen palkkausta. Taidan malttaa vielä ja rauhassa edetä asiassa. Kontaktin hakua on vahvistettu. Naksun palkka juju on hoksattu. Uutena on tullut maahan meno. Sekin on alkanut luonnistumaan eli todella äkkiä Seela saa jujusta kiinni. Pitää vain aina muistuttaa itseä, että rauhallisesti eikä liikaa kerralla.
Toivottavasti jatkuukin näin. Vaikka näissähän tahtoo aina välillä tulla takapakkia.
Viikonloppuna oltiin mökillä ja Roosa-partis tietysti opetti Seelalle miten kuoppia kaivetaan hiekkamaahan. Ensin hieman harmitti tämä opetus, mutta ei sitä voinut kuin loppujen lopuksi huvittuneena nauraa. Kaksi niin erinkokoista kaveria kaivaa vierekkäin kuoppaa tohkeissaan, välillä Seela tarkasti seurasi mitä Roosa tekee ja sen jälkeen jatkoi. Sitten onnellisina kumpikin pötköttelemään omiin kuoppiinsa.
Tira sitten tietysti opetti miten päästään mökin alle, sinne pääsee tai oikeammin pääsi parista kohdasta. Tira on aina makoillut suojassa mökin alla. Nyt ei enään pääse kumpikaan sinne, koska alkoi peloittamaan, josko Seela ei osaakaan tulla sieltä tietyistä kohdista pois. Toki mökkiä kiertävät alasuojat ovat sellaiset, että tarvittaessa ne saa nostettua todella helposti pois. Ajateltiin kuitenkin, ettei aleta opettamaan siihen, että mennään mökin alle ja kyllä noi kaksi päästää pois siintä kohti mistä haluan pois tulla.
Mökillä piti olla Seelan kaikessa mukana, joten jouduin välillä ihan laittamaan Seelan kevythäkkiin nukkumaan. Ei malttanut itsekseen laittaa nukkumaan ja yliväsyneeksi en halua pentua päästää. Väsymys on nyt helppo tunnistaa, Seela alkaa käytäämään käsiin pieniä "hauenhampaitaan". Muulloin hampaisen kohteena on lelut ja puruluut. Ulkosella muuten on kävyt mitä ihanimpia leluja ja niitä yritetään kantaa huomaamattomasti sisälle asti.
Mökkireissu oli onnistunut ja siellä oli niin helppo seurailla Seelan tekemisiä. Siellä, kun ei tarvitse pelätä autoja. Siis minun pelätä, Seela ei välitä autoista mitään eikä pyöristä, mopot hieman kiinnostaa :)
Tässä muutama uudempi valokuva.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Viikonloppu mennä hurahti
Nyt ollaan jo tiistaissa. Vedetäämpä tähän hieman yhteen viikonlopun tapahtumia.
Seelasta on kehkeytynyt hyvä ruokahaluinen pentu. Pitää vartioida jo, ettei mene Roosan ja Tiran ruokakupille syömään. Molemmat antavat nimittäin Seelan syödä yhtäaikaa heidän kanssa ruokakupista sekä parhaillaan ovat kaikki kolmeet ollet juomassa juomakupilla.
Roosa varsinkin antaa myös nukkua kyljessä kiinni, Tira hieman välillä vielä väistää pois jos liian lähelle on tulossa nukkumaan.
Viikonloppuna käytiin katselemassa Ounas- sekä Mäntyvaaran maastoja. Reippaasti tytsy kulkee ja tutkailee.
Seela on saanut ensimmäisen lempinimenkin muilta, isä puhuttelee Severiksi?? en kyllä tiedä mistä moinen nimi on vääntynyt.
Pentulainen puuhalainen on sitten Ismon antama lempinimi. Mie olen pysytellyt vielä ihan Seela nimessä.
Todella hyvin on oppinut nimensä tunnistamaan. Ulkonakin malttaa tulla luokse kun huutelee nimellä, tule käskyäkin on vähän jo opeteltu ja sekin on toiminut leikin varjolla. Istumistakin harjoiteltiin viikonloppuna muutamiin otteisiin ja nyt on hieman tarjoillut istumista. Katsekontaktia olen myöskin vahvistanut, tarjoaa hyvin kontaktia.
Naksua on tarkoitus alkaa opettamaan sitten mökillä, josko sinne nyt päästäis viikolla käymään ja viimeistää viikonloppuna. Kotona Tiran olessa läsnä ei kannata naksua alkaa opettaan, koska Tira alkaa naksuista tarjoamaan kaikenlaista :)
Eilen käväistiin pikku kävelyllä kodin ympäristössä. Tavattiin Mari ja Sulo (kromfo) Sulo rakastaa Tiraa yli kaiken ja taisi nyt rakastua Seelaankin. Suurin yllätys tässä kohtaamisessa oli kyllä se, ettei Tira meinannut ensin päästää Suloa ollenkaan Seelaa edes haistelemaan. En olisi uskonut, että Tira vartioi pentua näin tarkasti.
Ismo on sairaslomalla nyt ensi viikon keskiviikkon asti ja mie teen työpäiviä (hieman sovellettuna). Minun lomat siirtyy kivasti eteenpäin.... saampas huoletta olla sitten kesälomaan asti.
Seelasta on kehkeytynyt hyvä ruokahaluinen pentu. Pitää vartioida jo, ettei mene Roosan ja Tiran ruokakupille syömään. Molemmat antavat nimittäin Seelan syödä yhtäaikaa heidän kanssa ruokakupista sekä parhaillaan ovat kaikki kolmeet ollet juomassa juomakupilla.
Roosa varsinkin antaa myös nukkua kyljessä kiinni, Tira hieman välillä vielä väistää pois jos liian lähelle on tulossa nukkumaan.
Viikonloppuna käytiin katselemassa Ounas- sekä Mäntyvaaran maastoja. Reippaasti tytsy kulkee ja tutkailee.
Seela on saanut ensimmäisen lempinimenkin muilta, isä puhuttelee Severiksi?? en kyllä tiedä mistä moinen nimi on vääntynyt.
Pentulainen puuhalainen on sitten Ismon antama lempinimi. Mie olen pysytellyt vielä ihan Seela nimessä.
Todella hyvin on oppinut nimensä tunnistamaan. Ulkonakin malttaa tulla luokse kun huutelee nimellä, tule käskyäkin on vähän jo opeteltu ja sekin on toiminut leikin varjolla. Istumistakin harjoiteltiin viikonloppuna muutamiin otteisiin ja nyt on hieman tarjoillut istumista. Katsekontaktia olen myöskin vahvistanut, tarjoaa hyvin kontaktia.
Naksua on tarkoitus alkaa opettamaan sitten mökillä, josko sinne nyt päästäis viikolla käymään ja viimeistää viikonloppuna. Kotona Tiran olessa läsnä ei kannata naksua alkaa opettaan, koska Tira alkaa naksuista tarjoamaan kaikenlaista :)
Eilen käväistiin pikku kävelyllä kodin ympäristössä. Tavattiin Mari ja Sulo (kromfo) Sulo rakastaa Tiraa yli kaiken ja taisi nyt rakastua Seelaankin. Suurin yllätys tässä kohtaamisessa oli kyllä se, ettei Tira meinannut ensin päästää Suloa ollenkaan Seelaa edes haistelemaan. En olisi uskonut, että Tira vartioi pentua näin tarkasti.
Ismo on sairaslomalla nyt ensi viikon keskiviikkon asti ja mie teen työpäiviä (hieman sovellettuna). Minun lomat siirtyy kivasti eteenpäin.... saampas huoletta olla sitten kesälomaan asti.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Aika rientää......
Kauhea kun päivät kuluu nopeasti, kuvittelin kerkeäväni kirjoitella joka päivä jotain. Erehdyin !
Muistellaampa aikaa taaksepäin...
Keskiviikkona kävimme Niileksen (kummipoikamme), Hanna ja Harrin luona kylässä. Heillä on myös kaksi koiraa borterrieri Joo-Joo ja cairninterrieri Aijaa.
Seela pääsi tekemään tuttavuutta uusiin koiriin sekä lapseen. Kylläpä kaikilla toimi yhteysymmärrys hyvin. Pihamaalla vilistelivät ja nauttivat koiruudet. Niileskin sai nätisti silitellä Seelaa. Minusta tuntuu, että Niilestä jännitti enemmän.
Torstai rauhoitettiin sitten ihan tietoisasti. Ihan kotosalla oloa sekä takametsään tutustumista. Päivällä oli kova ukonilma, ei häirinnyt mitenkään pennun unia. Nukkua porskutti vain ukkosen paukkuessa, tässä kohti voi sanoa, että onneksi Roosalla on kuulo mennyt jo lähes kokonaan ja eikä kuullut pauketta.
Oikastaan meillä rauhotuttiin aika lailla. Ismo nimittäin meni heti aamusta työterveyteen, josta hänet passitettiin lähetteellä sairaalaan. Polven limapussi tulehtunut, missä lie kontannut :) No työmaalla! Ehkä hieman kotosallakin pentusen kanssa. Onneksi ei joutunut jäämään sairaalaan, sai antibiottia pistoksena ja sairaslomaa sunnuntaihin. Nyt joutuu käymään sitten antibiottitiputuksessa päivittäin. Maanantaina sitten lääkärin tarkastukseen onko tulehdus lähtenyt vaiko jatkuuko antibiotti tiputus. Nyt Ismo kotosalla kanyli kädessä ja ei kuulemma saa tehdä mitään. Saiskin josku nähdä, ettei tee mitään.
Tänään sitten mie meninkin töihin, kun Ismo kerran kotona. Näin saan siirrettyä vapaita eteenpäin.
Ismolla oli käynyt päivän aikana useamman pienen pyrähdyksen ulkosalla Seelan kanssa. Olivat katselleet postin rullakoiden siirtelyä asfaltilla ja pikku-neiti ei ollut välittänyt mitään.
Ihanaa, kun äänet ei pelota!! On se Seela vain niin rohkea pikku-neiti.
Illalla käytiin lammella käveleskelemässä ja vettä piti ensin ihmetellä ja sen jälkeen yrittää haistella.
Nyt nukutaan raukeasti selällään, mutta kohta me taas kipaistaan ulos.....
Muistellaampa aikaa taaksepäin...
Keskiviikkona kävimme Niileksen (kummipoikamme), Hanna ja Harrin luona kylässä. Heillä on myös kaksi koiraa borterrieri Joo-Joo ja cairninterrieri Aijaa.
Seela pääsi tekemään tuttavuutta uusiin koiriin sekä lapseen. Kylläpä kaikilla toimi yhteysymmärrys hyvin. Pihamaalla vilistelivät ja nauttivat koiruudet. Niileskin sai nätisti silitellä Seelaa. Minusta tuntuu, että Niilestä jännitti enemmän.
Torstai rauhoitettiin sitten ihan tietoisasti. Ihan kotosalla oloa sekä takametsään tutustumista. Päivällä oli kova ukonilma, ei häirinnyt mitenkään pennun unia. Nukkua porskutti vain ukkosen paukkuessa, tässä kohti voi sanoa, että onneksi Roosalla on kuulo mennyt jo lähes kokonaan ja eikä kuullut pauketta.
Oikastaan meillä rauhotuttiin aika lailla. Ismo nimittäin meni heti aamusta työterveyteen, josta hänet passitettiin lähetteellä sairaalaan. Polven limapussi tulehtunut, missä lie kontannut :) No työmaalla! Ehkä hieman kotosallakin pentusen kanssa. Onneksi ei joutunut jäämään sairaalaan, sai antibiottia pistoksena ja sairaslomaa sunnuntaihin. Nyt joutuu käymään sitten antibiottitiputuksessa päivittäin. Maanantaina sitten lääkärin tarkastukseen onko tulehdus lähtenyt vaiko jatkuuko antibiotti tiputus. Nyt Ismo kotosalla kanyli kädessä ja ei kuulemma saa tehdä mitään. Saiskin josku nähdä, ettei tee mitään.
Tänään sitten mie meninkin töihin, kun Ismo kerran kotona. Näin saan siirrettyä vapaita eteenpäin.
Ismolla oli käynyt päivän aikana useamman pienen pyrähdyksen ulkosalla Seelan kanssa. Olivat katselleet postin rullakoiden siirtelyä asfaltilla ja pikku-neiti ei ollut välittänyt mitään.
Ihanaa, kun äänet ei pelota!! On se Seela vain niin rohkea pikku-neiti.
Illalla käytiin lammella käveleskelemässä ja vettä piti ensin ihmetellä ja sen jälkeen yrittää haistella.
Nyt nukutaan raukeasti selällään, mutta kohta me taas kipaistaan ulos.....
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Touhukas tiistai
Ei ihan samana päivänä kerkeä kirjoitella kuulumisia. Illalla pennulla on virtaa ja itsekin haluaa nukkumaan :)kun pentunen sitten simahtaa yöunille. Tätä osasinkin hieman odottaa, joten ei ole minulle mikään yllätys. Olemmehan lomalla!
Tiistai alkoikin jo kello viiden aikoihin herätyksellä. Voi sitä riemun määrää, kun herätään.
Tiistaille tuli kaikenlaista pientä touhuilua. Takametsän tutkimista, tulevia lenkkimaastoja. Kävinkin koko lauman kanssa päivällä pienellä "lenkillä" siis kuljeskeltiin kuntopoluilla reilut puolituntia. Seela tepsutteli osan matkasta ja osan matkasta katseli maisemia korkeammalta, sylistäni.
Illemmalla kävin Lauran kanssa Käyttökoirien harjoituksia katselemassa, Seela pääsi myös mukaan. Kentällä oli Lauran kaksi bortsu kasvattia sekä heidän emä Karma harjoittelemassa, lisäksi harjoittelemassa oli muutama muukin koirakko.
Lauralla oli kamera mukana, tässä muutama kuva Seelasta kentällä.
Kuvat on ottanut Laura Raudaskoski
Kiitos Lauralle.
Illalla olikin pentu väsynyt kaikesta uudesta ja uni maistui, nyt on myös alkanut ruokakin maistumaan kunnolla. Annokset mevät kovalla vauhdilla ja lautasen pohjakin nuollaan.
Yöllä käväistiin kerran ulkona pissalla ja aamulla nukuttiinkin sitten lähemmäs kahdeksaa.
Tiistai alkoikin jo kello viiden aikoihin herätyksellä. Voi sitä riemun määrää, kun herätään.
Tiistaille tuli kaikenlaista pientä touhuilua. Takametsän tutkimista, tulevia lenkkimaastoja. Kävinkin koko lauman kanssa päivällä pienellä "lenkillä" siis kuljeskeltiin kuntopoluilla reilut puolituntia. Seela tepsutteli osan matkasta ja osan matkasta katseli maisemia korkeammalta, sylistäni.
Illemmalla kävin Lauran kanssa Käyttökoirien harjoituksia katselemassa, Seela pääsi myös mukaan. Kentällä oli Lauran kaksi bortsu kasvattia sekä heidän emä Karma harjoittelemassa, lisäksi harjoittelemassa oli muutama muukin koirakko.
Lauralla oli kamera mukana, tässä muutama kuva Seelasta kentällä.
Kuvat on ottanut Laura Raudaskoski
Kiitos Lauralle.
Illalla olikin pentu väsynyt kaikesta uudesta ja uni maistui, nyt on myös alkanut ruokakin maistumaan kunnolla. Annokset mevät kovalla vauhdilla ja lautasen pohjakin nuollaan.
Yöllä käväistiin kerran ulkona pissalla ja aamulla nukuttiinkin sitten lähemmäs kahdeksaa.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Ensimmäinen päivä kotona
Nyt minä pidän viimeiset vanhat vuosilomapäivät ja lisäksi muita vapaita.
Ensimmäinen yö meni hyvin, kerran käväisi hereillä ja tarkisti tilanteen. Saman tien rauhoittui uudelleen nukkumaan. Aamulla todellakin vasta puoli yhdeksän heräsi. Ismon lähtiessä seitsemäksi töihin ei ollut edes käynyt katsomassa, vaan oli nukkunut pitkin pituutta sängyn alla. Peti ei kelvannut, vaan paljas lattia oli paras nukkuma alusta.
Päivällä kävimme hakemassa Roosan vanhempieni luonta hoidosta. Seela tutkiskeli innokkaasti myös vanhempieni luona paikkoja. Seela on kyllä niin reipas ja rohkea uusien paikkojen suhteen.
Roosa kyllä oli hieman jännittävä, roikkuvineen karvoineen ja isomman koon puolesta. Roosa oli aluksi hieman loukkaantuneen oloinen, mutta äkkiä jo antoi pennun haistella itseään.
Automatkat kyllä sujuu todella hienosti, ei välitä mitään ja häkissä on ihan hyvä autossa olla.
Päivän aikana ei oikein malttanut Seela pysähtyä syömään, no eiköhän se ruoka ala maistumaan. Asunnon tutkimus seikkailut voittivat ruuan.
Iltasella Ulla kävi tuomassa Käyttökoirien tietsikan ja kirjoittinen. Ulla ei peloittanut Seelaa ollenkaan ja Seela sai Ullalta vinkuhiiren lahjaksi. Hiiri sai illan myöten sitten kovaa kyytiä. Seelan Vaasasta mukaan saama keltainen kumiankka on kyllä myös suosikki, sitä kannellaan ja vingutetaan kovasti :).
Aivan uskomatonta eilen tuli vain yhdet pissat paperille ja muut kaikki päivän tarpeet kerettiin tekemään ulos.
Ensimmäinen yö meni hyvin, kerran käväisi hereillä ja tarkisti tilanteen. Saman tien rauhoittui uudelleen nukkumaan. Aamulla todellakin vasta puoli yhdeksän heräsi. Ismon lähtiessä seitsemäksi töihin ei ollut edes käynyt katsomassa, vaan oli nukkunut pitkin pituutta sängyn alla. Peti ei kelvannut, vaan paljas lattia oli paras nukkuma alusta.
Päivällä kävimme hakemassa Roosan vanhempieni luonta hoidosta. Seela tutkiskeli innokkaasti myös vanhempieni luona paikkoja. Seela on kyllä niin reipas ja rohkea uusien paikkojen suhteen.
Roosa kyllä oli hieman jännittävä, roikkuvineen karvoineen ja isomman koon puolesta. Roosa oli aluksi hieman loukkaantuneen oloinen, mutta äkkiä jo antoi pennun haistella itseään.
Automatkat kyllä sujuu todella hienosti, ei välitä mitään ja häkissä on ihan hyvä autossa olla.
Päivän aikana ei oikein malttanut Seela pysähtyä syömään, no eiköhän se ruoka ala maistumaan. Asunnon tutkimus seikkailut voittivat ruuan.
Iltasella Ulla kävi tuomassa Käyttökoirien tietsikan ja kirjoittinen. Ulla ei peloittanut Seelaa ollenkaan ja Seela sai Ullalta vinkuhiiren lahjaksi. Hiiri sai illan myöten sitten kovaa kyytiä. Seelan Vaasasta mukaan saama keltainen kumiankka on kyllä myös suosikki, sitä kannellaan ja vingutetaan kovasti :).
Aivan uskomatonta eilen tuli vain yhdet pissat paperille ja muut kaikki päivän tarpeet kerettiin tekemään ulos.
Seelan on nyt kotona
Lauantai aamuna 29.5. lähdettiin matkaan kohti Vaasaa ja hakemaan Seelaa Rovaniemelle. Lauantain aikana ajelimme Kokkolan lähelle Kälviälle Ismon serkun luo yöpymään, josta jatkoimme sunnuntai aamuna Vaasaan.
Seela tuli reippasti muiden koirien kanssa vastaan, kun menimme Anne ja Timon luo. Kävimme erinlaisia asioita läpi, hyvän ruuan ja kahvittelun merkeissä. Kyllä on ilo saada niin mukavilta kasvattajilta pentu. Seelan virallinen kennelnimi on Very Important Paquita.
Noin kello 16.30 lähdimme Vaasata ajelemaan kohti Rovaniemeä. Minä Seelan kanssa takapenkille ja Ismo kuskinpaikalle. Alkumatkasta Seela hieman välillä itkeskeli. Kokkolassa teimme ensimmäisen pysähdyksen. Reippaasti kelpasi vesi ja pissat käväisi tekemässä ruohikolle.
Kokkolassa siirrettiin Seela sylistä takapenkin häkkiin, pikkuisen piti protestoida, mutta kohta jo leikki leluilla ja pian sitten uni voittikin pienen matkaajan. Oulussa tehtiin toinen pysähdys ja nyt kelpasi piimä sekä vesi. Häkkiin meni mielellään ja unten maille saman tien. Minä siirryin etupenkille loppumatkaksi. Matka meni todelle hyvin. Kotona olimme puli kahdentoista aikoihin.
Kotiin tultua ensin hieman jännitti, mutta kohta häntä pystyssä tutkittiin asuntoa. Sitten leikkimään ja Tiralle piti jo antaa pikkaisen kyytiä. Tiran häntä on ilmeisen hauska. Vähän suostui syömään ja sitten kävi ulkona tekemässä tarpeet.
Uni voittikin hetimmiten ulkoreissun jälkeen pienen matkaajan. Yö meni rauhallisesti.
Seela tuli reippasti muiden koirien kanssa vastaan, kun menimme Anne ja Timon luo. Kävimme erinlaisia asioita läpi, hyvän ruuan ja kahvittelun merkeissä. Kyllä on ilo saada niin mukavilta kasvattajilta pentu. Seelan virallinen kennelnimi on Very Important Paquita.
Noin kello 16.30 lähdimme Vaasata ajelemaan kohti Rovaniemeä. Minä Seelan kanssa takapenkille ja Ismo kuskinpaikalle. Alkumatkasta Seela hieman välillä itkeskeli. Kokkolassa teimme ensimmäisen pysähdyksen. Reippaasti kelpasi vesi ja pissat käväisi tekemässä ruohikolle.
Kokkolassa siirrettiin Seela sylistä takapenkin häkkiin, pikkuisen piti protestoida, mutta kohta jo leikki leluilla ja pian sitten uni voittikin pienen matkaajan. Oulussa tehtiin toinen pysähdys ja nyt kelpasi piimä sekä vesi. Häkkiin meni mielellään ja unten maille saman tien. Minä siirryin etupenkille loppumatkaksi. Matka meni todelle hyvin. Kotona olimme puli kahdentoista aikoihin.
Kotiin tultua ensin hieman jännitti, mutta kohta häntä pystyssä tutkittiin asuntoa. Sitten leikkimään ja Tiralle piti jo antaa pikkaisen kyytiä. Tiran häntä on ilmeisen hauska. Vähän suostui syömään ja sitten kävi ulkona tekemässä tarpeet.
Uni voittikin hetimmiten ulkoreissun jälkeen pienen matkaajan. Yö meni rauhallisesti.
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Bogin aloitus
Nyt on elämässä aika aloittaa uudelleen blogin pitäminen. Tällä hetkellä kotona on vanha neiti Roosa partacollie ja hieman nuorempi Tira espanjanvesikoira. Tulevana viikonloppuna tulee elämäämme sulostuttamaan ja energisoimaan espanjanvesikoira Seela. Seela vielä asustelee emänsä Esperan hellässä huomassa Vaasassa Annen ja Timon luona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)