tohinaa ja touhua

Viime viikon loppupuoli meni aikalailla kotosalla. Vettä on on sadellut lähes päivittäin. Torstaina kävistiin Ismon kotosalla ja Seela sai leikkiä pikkuisen Hipun kanssa. Kyllä ne nauttii toistensa seurasta kovasti.

Perjantaina Seelan kanssa harjoitelin kotona yksin olemista tai no ei nyt ihan yksin Tira ja Roosa tietysti on kavereina. Huijasin koiria menemällä hissillä kolmoseen ja hiljaa portaat yös viidenteen kerrokseen. Istuskelin ja kuuntelin ei ääntäkään. Lisää huijausta tilasin hissin ja alakertaan, hiljaa taas portaat ylös. Naapurin Juulia-mummia ihmetytti tämä kun vei pyykkejä. Juulia asuu meidän alapuolella. Juulialle selvisi vasta nyt, että meillä on koiran pentu. Ei ollut kuullut pihahdustakaan, mie kysymään etteikö yölläkään, kun meillä saadaan hepuli juoksu kohtauksia. Ei kuulemma mitään ja totesi et hän ruukaa nukkua yöllä eikä kuunnella, päälle Juulian iloista naurua.

Lauantaina oli totaallinen lepopäivä. Tietoisesti ei yhtään uutta vierasta eikä uutta koiratuttavuutta eikä uusia maastojakaan. Ihan lepoa ja kaikki tutussa ympäristössä.

Sunnuntai olikin sitten ihan muuta, Rovaniemelle oli järkätty espanjanvesikoirien geeni- (Hannes Lohi) ja kipparitestaus. Paikaksi sovittiin meidän koirakerhon halli.
Eläinlääkäri Jutta tuli ottamaan näytteet, paikalla oli kaiken kaikkiaan 18 espanjanvesikoiraa. Tiralta annettiin geeninäyte, kilppariotehan on otettu useaan kertaan ja tulos on tiedossa. Seela oli ihan katselu ja leikki turistina. Kaikilta muilta paitsi Seelalta otettiin tosiaan geeninäyte Hannes Lohen tutkimuksiin. Ja lähes kaikilta kilpparitesti, osalta paikalla olleilta oli jo aikaisemmin tutkittu kilpparit.
Samana viikonloppuna Rovaniemellä oli KV näyttely, joten sen takia tänne oli noin monta koiraa saatu paikalle. Tosi tuli mulle yllätyksenä kuinka paljon Tornio-Kemi aksentilla on espanjanvesikoiria. Mitenkähän en ole näistä koirista aikaisemmin kuullut mitään? Lisäksi yksi uusi tuttavuus tuli Rovaniemeltä. Kaiken kaikkiaan täältä Rovaniemeltä oli meidän neitien lisäksi kolme muuta vesiäistä.
Päivä oli Seelasta jännä ja ilta menikin nukkuessa.

Eilen maanataina Seela pääsikin tutustumaan 10 vko:n ikäiseen kromfo pentuun. Pentu on Marin luona hoidossa, kasvattajan ollessa Tanskan matkalla. Veikkaan vahvasti, että tämä pieni herra tule jäämään Marille ja Sampolle :) Pennut saivat leikkiä ulkona ja meillä sisällä, voi sitä juoksun ja painin määrää. Mari ottikin paljon valokuvia. Niitä onkin luvassa tänne heti, kun Mari laittaa niitä minulle tulemaan. Tässä jo yksi kuva jonka Mari koelähetti minulle.

Taas on mennyt aivan liian monta päivää

Mitähän kaikkea me olemmekaan kerenneet tekemään??

Ismo on sairaslomalla edelleen ja on saanut toimia Seelan "hovikuskina" päivisin. Ismo on käynyt Seelan kanssa mm. kotonaan, jossa on Hippu beagle. Hippu on neljän vanha tyttönen, jolla on virtaa ja eloa. Hippu on leikittänyt Seelaa sisällä ja ulkona. Hippu antaa kuulemma Seelan roikkua korvissaan ja ajattaa itseään. Välillä sitten ajattaa Seela vuorostaan Hippua. Leikit on onneksi kuulemma olleet rauhaisia ja eivät ole päässeet riekkumis asteelle.

Seelan kanssa on jatkettu harjoittelua istumisen kanssa ja hyvin on mennyt. Johkohan sitä kohta uskoltais hieman vaatia pitempää istumista, ennen palkkausta. Taidan malttaa vielä ja rauhassa edetä asiassa. Kontaktin hakua on vahvistettu. Naksun palkka juju on hoksattu. Uutena on tullut maahan meno. Sekin on alkanut luonnistumaan eli todella äkkiä Seela saa jujusta kiinni. Pitää vain aina muistuttaa itseä, että rauhallisesti eikä liikaa kerralla.

Pissapaerit on jo ulko-oven edustalla, ihanan suurieleiseti lähtee pareille pissalle. Tuntuu kuin sanoisi katsokaa mihin minä olen mennossa. Tosin parina viime päivänä yöllä on pissat tullut paperille, muuten ulos.
Toivottavasti jatkuukin näin. Vaikka näissähän tahtoo aina välillä tulla takapakkia.

Viikonloppuna oltiin mökillä ja Roosa-partis tietysti opetti Seelalle miten kuoppia kaivetaan hiekkamaahan. Ensin hieman harmitti tämä opetus, mutta ei sitä voinut kuin loppujen lopuksi huvittuneena nauraa. Kaksi niin erinkokoista kaveria kaivaa vierekkäin kuoppaa tohkeissaan, välillä Seela tarkasti seurasi mitä Roosa tekee ja sen jälkeen jatkoi. Sitten onnellisina kumpikin pötköttelemään omiin kuoppiinsa.

Tira sitten tietysti opetti miten päästään mökin alle, sinne pääsee tai oikeammin pääsi parista kohdasta. Tira on aina makoillut suojassa mökin alla. Nyt ei enään pääse kumpikaan sinne, koska alkoi peloittamaan, josko Seela ei osaakaan tulla sieltä tietyistä kohdista pois. Toki mökkiä kiertävät alasuojat ovat sellaiset, että tarvittaessa ne saa nostettua todella helposti pois. Ajateltiin kuitenkin, ettei aleta opettamaan siihen, että mennään mökin alle ja kyllä noi kaksi päästää pois siintä kohti mistä haluan pois tulla.

Mökillä piti olla Seelan kaikessa mukana, joten jouduin välillä ihan laittamaan Seelan kevythäkkiin nukkumaan. Ei malttanut itsekseen laittaa nukkumaan ja yliväsyneeksi en halua pentua päästää. Väsymys on nyt helppo tunnistaa, Seela alkaa käytäämään käsiin pieniä "hauenhampaitaan". Muulloin hampaisen kohteena on lelut ja puruluut. Ulkosella muuten on kävyt mitä ihanimpia leluja ja niitä yritetään kantaa huomaamattomasti sisälle asti.

Mökkireissu oli onnistunut ja siellä oli niin helppo seurailla Seelan tekemisiä. Siellä, kun ei tarvitse pelätä autoja. Siis minun pelätä, Seela ei välitä autoista mitään eikä pyöristä, mopot hieman kiinnostaa :)

Tässä muutama uudempi valokuva.

Viikonloppu mennä hurahti

Nyt ollaan jo tiistaissa. Vedetäämpä tähän hieman yhteen viikonlopun tapahtumia.
Seelasta on kehkeytynyt hyvä ruokahaluinen pentu. Pitää vartioida jo, ettei mene Roosan ja Tiran ruokakupille syömään. Molemmat antavat nimittäin Seelan syödä yhtäaikaa heidän kanssa ruokakupista sekä parhaillaan ovat kaikki kolmeet ollet juomassa juomakupilla.
Roosa varsinkin antaa myös nukkua kyljessä kiinni, Tira hieman välillä vielä väistää pois jos liian lähelle on tulossa nukkumaan.
Viikonloppuna käytiin katselemassa Ounas- sekä Mäntyvaaran maastoja. Reippaasti tytsy kulkee ja tutkailee.

Seela on saanut ensimmäisen lempinimenkin muilta, isä puhuttelee Severiksi?? en kyllä tiedä mistä moinen nimi on vääntynyt.

Pentulainen puuhalainen on sitten Ismon antama lempinimi. Mie olen pysytellyt vielä ihan Seela nimessä.
Todella hyvin on oppinut nimensä tunnistamaan. Ulkonakin malttaa tulla luokse kun huutelee nimellä, tule käskyäkin on vähän jo opeteltu ja sekin on toiminut leikin varjolla. Istumistakin harjoiteltiin viikonloppuna muutamiin otteisiin ja nyt on hieman tarjoillut istumista. Katsekontaktia olen myöskin vahvistanut, tarjoaa hyvin kontaktia.

Naksua on tarkoitus alkaa opettamaan sitten mökillä, josko sinne nyt päästäis viikolla käymään ja viimeistää viikonloppuna. Kotona Tiran olessa läsnä ei kannata naksua alkaa opettaan, koska Tira alkaa naksuista tarjoamaan kaikenlaista :)

Eilen käväistiin pikku kävelyllä kodin ympäristössä. Tavattiin Mari ja Sulo (kromfo) Sulo rakastaa Tiraa yli kaiken ja taisi nyt rakastua Seelaankin. Suurin yllätys tässä kohtaamisessa oli kyllä se, ettei Tira meinannut ensin päästää Suloa ollenkaan Seelaa edes haistelemaan. En olisi uskonut, että Tira vartioi pentua näin tarkasti.

Ismo on sairaslomalla nyt ensi viikon keskiviikkon asti ja mie teen työpäiviä (hieman sovellettuna). Minun lomat siirtyy kivasti eteenpäin.... saampas huoletta olla sitten kesälomaan asti.

Aika rientää......

Kauhea kun päivät kuluu nopeasti, kuvittelin kerkeäväni kirjoitella joka päivä jotain. Erehdyin !

Muistellaampa aikaa taaksepäin...

Keskiviikkona kävimme Niileksen (kummipoikamme), Hanna ja Harrin luona kylässä. Heillä on myös kaksi koiraa borterrieri Joo-Joo ja cairninterrieri Aijaa.
Seela pääsi tekemään tuttavuutta uusiin koiriin sekä lapseen. Kylläpä kaikilla toimi yhteysymmärrys hyvin. Pihamaalla vilistelivät ja nauttivat koiruudet. Niileskin sai nätisti silitellä Seelaa. Minusta tuntuu, että Niilestä jännitti enemmän.

Torstai rauhoitettiin sitten ihan tietoisasti. Ihan kotosalla oloa sekä takametsään tutustumista. Päivällä oli kova ukonilma, ei häirinnyt mitenkään pennun unia. Nukkua porskutti vain ukkosen paukkuessa, tässä kohti voi sanoa, että onneksi Roosalla on kuulo mennyt jo lähes kokonaan ja eikä kuullut pauketta.
Oikastaan meillä rauhotuttiin aika lailla. Ismo nimittäin meni heti aamusta työterveyteen, josta hänet passitettiin lähetteellä sairaalaan. Polven limapussi tulehtunut, missä lie kontannut :) No työmaalla! Ehkä hieman kotosallakin pentusen kanssa. Onneksi ei joutunut jäämään sairaalaan, sai antibiottia pistoksena ja sairaslomaa sunnuntaihin. Nyt joutuu käymään sitten antibiottitiputuksessa päivittäin. Maanantaina sitten lääkärin tarkastukseen onko tulehdus lähtenyt vaiko jatkuuko antibiotti tiputus. Nyt Ismo kotosalla kanyli kädessä ja ei kuulemma saa tehdä mitään. Saiskin josku nähdä, ettei tee mitään.

Tänään sitten mie meninkin töihin, kun Ismo kerran kotona. Näin saan siirrettyä vapaita eteenpäin.
Ismolla oli käynyt päivän aikana useamman pienen pyrähdyksen ulkosalla Seelan kanssa. Olivat katselleet postin rullakoiden siirtelyä asfaltilla ja pikku-neiti ei ollut välittänyt mitään.
Ihanaa, kun äänet ei pelota!! On se Seela vain niin rohkea pikku-neiti.
Illalla käytiin lammella käveleskelemässä ja vettä piti ensin ihmetellä ja sen jälkeen yrittää haistella.
Nyt nukutaan raukeasti selällään, mutta kohta me taas kipaistaan ulos.....

Touhukas tiistai

Ei ihan samana päivänä kerkeä kirjoitella kuulumisia. Illalla pennulla on virtaa ja itsekin haluaa nukkumaan :)kun pentunen sitten simahtaa yöunille. Tätä osasinkin hieman odottaa, joten ei ole minulle mikään yllätys. Olemmehan lomalla!

Tiistai alkoikin jo kello viiden aikoihin herätyksellä. Voi sitä riemun määrää, kun herätään.
Tiistaille tuli kaikenlaista pientä touhuilua. Takametsän tutkimista, tulevia lenkkimaastoja. Kävinkin koko lauman kanssa päivällä pienellä "lenkillä" siis kuljeskeltiin kuntopoluilla reilut puolituntia. Seela tepsutteli osan matkasta ja osan matkasta katseli maisemia korkeammalta, sylistäni.

Illemmalla kävin Lauran kanssa Käyttökoirien harjoituksia katselemassa, Seela pääsi myös mukaan. Kentällä oli Lauran kaksi bortsu kasvattia sekä heidän emä Karma harjoittelemassa, lisäksi harjoittelemassa oli muutama muukin koirakko.

Lauralla oli kamera mukana, tässä muutama kuva Seelasta kentällä.
Kuvat on ottanut Laura Raudaskoski









Kiitos Lauralle.

Illalla olikin pentu väsynyt kaikesta uudesta ja uni maistui, nyt on myös alkanut ruokakin maistumaan kunnolla. Annokset mevät kovalla vauhdilla ja lautasen pohjakin nuollaan.
Yöllä käväistiin kerran ulkona pissalla ja aamulla nukuttiinkin sitten lähemmäs kahdeksaa.

Ensimmäinen päivä kotona

Nyt minä pidän viimeiset vanhat vuosilomapäivät ja lisäksi muita vapaita.

Ensimmäinen yö meni hyvin, kerran käväisi hereillä ja tarkisti tilanteen. Saman tien rauhoittui uudelleen nukkumaan. Aamulla todellakin vasta puoli yhdeksän heräsi. Ismon lähtiessä seitsemäksi töihin ei ollut edes käynyt katsomassa, vaan oli nukkunut pitkin pituutta sängyn alla. Peti ei kelvannut, vaan paljas lattia oli paras nukkuma alusta.

Päivällä kävimme hakemassa Roosan vanhempieni luonta hoidosta. Seela tutkiskeli innokkaasti myös vanhempieni luona paikkoja. Seela on kyllä niin reipas ja rohkea uusien paikkojen suhteen.

Roosa kyllä oli hieman jännittävä, roikkuvineen karvoineen ja isomman koon puolesta. Roosa oli aluksi hieman loukkaantuneen oloinen, mutta äkkiä jo antoi pennun haistella itseään.

Automatkat kyllä sujuu todella hienosti, ei välitä mitään ja häkissä on ihan hyvä autossa olla.

Päivän aikana ei oikein malttanut Seela pysähtyä syömään, no eiköhän se ruoka ala maistumaan. Asunnon tutkimus seikkailut voittivat ruuan.

Iltasella Ulla kävi tuomassa Käyttökoirien tietsikan ja kirjoittinen. Ulla ei peloittanut Seelaa ollenkaan ja Seela sai Ullalta vinkuhiiren lahjaksi. Hiiri sai illan myöten sitten kovaa kyytiä. Seelan Vaasasta mukaan saama keltainen kumiankka on kyllä myös suosikki, sitä kannellaan ja vingutetaan kovasti :).

Aivan uskomatonta eilen tuli vain yhdet pissat paperille ja muut kaikki päivän tarpeet kerettiin tekemään ulos.

Seelan on nyt kotona

Lauantai aamuna 29.5. lähdettiin matkaan kohti Vaasaa ja hakemaan Seelaa Rovaniemelle. Lauantain aikana ajelimme Kokkolan lähelle Kälviälle Ismon serkun luo yöpymään, josta jatkoimme sunnuntai aamuna Vaasaan.

Seela tuli reippasti muiden koirien kanssa vastaan, kun menimme Anne ja Timon luo. Kävimme erinlaisia asioita läpi, hyvän ruuan ja kahvittelun merkeissä. Kyllä on ilo saada niin mukavilta kasvattajilta pentu. Seelan virallinen kennelnimi on Very Important Paquita.

Noin kello 16.30 lähdimme Vaasata ajelemaan kohti Rovaniemeä. Minä Seelan kanssa takapenkille ja Ismo kuskinpaikalle. Alkumatkasta Seela hieman välillä itkeskeli. Kokkolassa teimme ensimmäisen pysähdyksen. Reippaasti kelpasi vesi ja pissat käväisi tekemässä ruohikolle.






Kokkolassa siirrettiin Seela sylistä takapenkin häkkiin, pikkuisen piti protestoida, mutta kohta jo leikki leluilla ja pian sitten uni voittikin pienen matkaajan. Oulussa tehtiin toinen pysähdys ja nyt kelpasi piimä sekä vesi. Häkkiin meni mielellään ja unten maille saman tien. Minä siirryin etupenkille loppumatkaksi. Matka meni todelle hyvin. Kotona olimme puli kahdentoista aikoihin.

Kotiin tultua ensin hieman jännitti, mutta kohta häntä pystyssä tutkittiin asuntoa. Sitten leikkimään ja Tiralle piti jo antaa pikkaisen kyytiä. Tiran häntä on ilmeisen hauska. Vähän suostui syömään ja sitten kävi ulkona tekemässä tarpeet.
Uni voittikin hetimmiten ulkoreissun jälkeen pienen matkaajan. Yö meni rauhallisesti.