Sunnuntaina tuli sitten testailtua Seelan makuaisteja :)
Tuntuu, että kaikki kelpaa ja ahne on. Joten päätin testailla mikä maistuu ja mikä ei, tulos kyllä hieman yllätti minua.
Leikkelin eri ruoka-aineista pieniä palasia muovialustalle ja annoin Seelan siintä ottaa ihan siinä järjestyksessä kuin halusi. Ensimmäisenä katosi raaka porkkananpala, seuraavana juusto, sitten kurkku, vasta sitten makkaran pala !, sen jälkeen tomatti, sitten mandariini, sitten ruisleipä, sitten vasta lihapullan pala ?? seuraavaksi näkkärin pala, keitetty porkkana. Arvatkaa mitä jäi syömättä kokonaan, yllätys yllätys.... domino keksin pala ja suklaata pienen pieni pala. Makea ei kelvannut ollenkaan. Tosin eipä ole koskaan ennen tarjottukaan. Kaikenlaisia testauksia saa aikaiseksi nämä talvi päivät :)
maanantai 29. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Talvi on tullut, onneksi on lämmin halli :)
Talvi on saapunut pohjoiseen. Tänään aamulla oli pakkasta jo -16 astetta. Koira neitejä ei pakkanen haittaa, Seela on ihan innoissaan lumesta, välillä menee lumessa kuin "katuharja".
Viime viikolla olimme pentutokossa tiistaina ja opettelimme maahan menoa. Hyvin alkoi sujumaan ja viikolla ollaan harjoiteltu kotosalla. Maahan menoa nyt tarjotaan aika moneen asiaan. Pentutokon jälkeen harjoitteltiin hieman keppejä ja jätettiin asia muhimaan pienen koiran mietteisiin.
Perjantaina oli meillä kotosalla koiramainen kokous Seela jäi kotiin ja Ipe Tiran kans lähti kylästelemää. Tämä oli hyvä harjoitus, koska hoksasin etten yhtään tiedä miten Seela reagoi ovikelloon. Tira haukkuu täysillä ovikellon äänen ja tulijan. Ensimmäinen kellonsoitto piti haukkua ja pääsin kieltämään, itse ovesta tulijaa ei kuitenkaan sitten pitänyt haukkua, vaan Seela oli heti Niinan kaveri. Täytyy sanoa kyllä et hämmästyin, koska muille ovikellon soitoille ei enään tarvinnut edses haukkua. Seela oli vain innoissaan katsomassa, kuka kaveri sieltä nyt tulee. Hieman ehkä kuitenkin moinen ihmisten tuleminen jännitti ja kohta olikin Seela makkarissa itsekseen nukkumassa.
Viikonloppuna ei keretty yksinkertaisesti hallille harjoittelemaan, vaikkakin olisi ollut kova hinku minulla mennä. No pitää sitä itsekin päästä joskus elokuviin ja kerran vuodessahan vain on isänpäivä :)
Eilen oltiin sitten taas tiistain tapaan pentutokossa ja harjoiteltiin kestoa paikalla oloon istuen. Ihan kivasti alkoi mennä, tosin saan olla tosi tarkkana etten tee itse mitään harkitsemattomia liikkeitä. Lisäksi harjoiteltiin kontaktia toisten koirien ohitustilanteissa.
Omaksi ilksi päätin taas harjoitusten jälkeen kokeilla keppejä. Mikä yllätys! Seela osaa jo aikas hyvin kuusi keppiä, kun kuljen keppien vasemmalla puolella. Saan jopa olla nenä menosuuntaan kohti ja käsi saa olla rennosti alhaalla, eikä sillä edes tarvinnut auttaa. Oikealla puolella ollessani tarvitsi Seela enemmän apua minulta, mutta vauhti on nopeampi. Kyllä olin eilisen illan niin täynnä ajatuksi ja taisin olla ihan pelkkää hymyäkin :))))
Pitää muistaa taas ottaa jossain vaiheessa valokuvia tai saada joku osaavampi kuvaamaan. Voishan hallilla ottaa okeastaan videoakin.
Viime viikolla olimme pentutokossa tiistaina ja opettelimme maahan menoa. Hyvin alkoi sujumaan ja viikolla ollaan harjoiteltu kotosalla. Maahan menoa nyt tarjotaan aika moneen asiaan. Pentutokon jälkeen harjoitteltiin hieman keppejä ja jätettiin asia muhimaan pienen koiran mietteisiin.
Perjantaina oli meillä kotosalla koiramainen kokous Seela jäi kotiin ja Ipe Tiran kans lähti kylästelemää. Tämä oli hyvä harjoitus, koska hoksasin etten yhtään tiedä miten Seela reagoi ovikelloon. Tira haukkuu täysillä ovikellon äänen ja tulijan. Ensimmäinen kellonsoitto piti haukkua ja pääsin kieltämään, itse ovesta tulijaa ei kuitenkaan sitten pitänyt haukkua, vaan Seela oli heti Niinan kaveri. Täytyy sanoa kyllä et hämmästyin, koska muille ovikellon soitoille ei enään tarvinnut edses haukkua. Seela oli vain innoissaan katsomassa, kuka kaveri sieltä nyt tulee. Hieman ehkä kuitenkin moinen ihmisten tuleminen jännitti ja kohta olikin Seela makkarissa itsekseen nukkumassa.
Viikonloppuna ei keretty yksinkertaisesti hallille harjoittelemaan, vaikkakin olisi ollut kova hinku minulla mennä. No pitää sitä itsekin päästä joskus elokuviin ja kerran vuodessahan vain on isänpäivä :)
Eilen oltiin sitten taas tiistain tapaan pentutokossa ja harjoiteltiin kestoa paikalla oloon istuen. Ihan kivasti alkoi mennä, tosin saan olla tosi tarkkana etten tee itse mitään harkitsemattomia liikkeitä. Lisäksi harjoiteltiin kontaktia toisten koirien ohitustilanteissa.
Omaksi ilksi päätin taas harjoitusten jälkeen kokeilla keppejä. Mikä yllätys! Seela osaa jo aikas hyvin kuusi keppiä, kun kuljen keppien vasemmalla puolella. Saan jopa olla nenä menosuuntaan kohti ja käsi saa olla rennosti alhaalla, eikä sillä edes tarvinnut auttaa. Oikealla puolella ollessani tarvitsi Seela enemmän apua minulta, mutta vauhti on nopeampi. Kyllä olin eilisen illan niin täynnä ajatuksi ja taisin olla ihan pelkkää hymyäkin :))))
Pitää muistaa taas ottaa jossain vaiheessa valokuvia tai saada joku osaavampi kuvaamaan. Voishan hallilla ottaa okeastaan videoakin.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Toinen pentuagility painotteine viikonloppu
Menneellä viikolla on tiistaina käyty pentu tottelevaisuudessa ja viime tiistaina uutena aiheena oli istuminen ja istumisesta vapauttaminen. Kotona istuminen on mennyt hyvin ja ulkonakin, mutta hallilla Seela oli sen näköinen, kun ei olisi moista sanaa koskaan kuullutkaan saatika tietäisi mitä se tarkoittaa :) istuminen olikin yllättävän vaikeaa häiriön alla. Pienellä käsi/nami avustuksella saatiin neiti hoksaamaan mistä oli kyse ja hoksottimet päässä totesi et AI NIIN TÄMÄ JUTTU!
Naksu jouduttiin jättää pois tästä harkasta, koska Seelasta naksu tarkoitti vapautumista, joten jotta päästään istumista palkkaamaan suusanallisesti vain pikkuisen kehun ja annan namin. Vapautan sitten ihan vain käskyllä vapaa vähäeleisesti.
Paikallaolo istumisessa on yksi suurimmista haasteista minulle ja sen ole päättänyt tehdä todella vahvaksi.
Kotona ruokakippo odotetaan aina paikalla istumalla ja katsekontaktissa. Lenkillä vaadin irtipäästäessäni, että hihna kun irroitetaan juoksemaan pääsee vasta, kun on istuttu paikalla ja vapautettu.
Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa vain lisäämään aikaa paikallaoloon.
Lauantaina oli pentuagia porukalla, meitä oli seitsemän pennuomistajaa pentujen kanssa ja Hanna ja Jonna opettamassa meitä (agikoulutusohjaaja kurssilaisten pakollisia harjoituskertoja saamme näin heille kasaan).
Hanna ja Jonna oli suunnitellut kerran ja aloitimme ensin koirien kohtaamis harjoituksella. Sen jälkeen otimme putki harjoitusta ja vielä lopuksi hyppyharjoitusta eli harjoitusta jossa pentu meni siivekkeiden välistä hakemaan palkkaa. Olen aivan innoissani, kun Seela on ihastunut lelu palkkaan ja jopa "kuolleeseen" leluun. Kuolleella lelu tarkoitan sitä, että lelu on viety johonkin paikalleen Seela menee sen luo innoissaan ja retuttaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Noran pentuharkka ja kas kummaa mehän oltiin sielä ainoaina Seelan kanssa.
Teimme eka harkkana hypyn (läpi menona rima maassa) ja siintä jatkoimme putkeen. Eka kertaa teimme kahden eri esteen yhdistelmää. Seela teki hyvin, mie meinasin ensi vain huitoa neitä paikaltani putkeen, kunnes tajusin etteihän Seela voi sellaista edes osata. Noran avustuksella otin itseäni niskasta kiinni ja ohjasin kunnolla. Taas kerran saan muistuttaa itseäni asiasta et pitää ensin opettaa eikä vain olettaa!!
Sen jälkeen opettelimme keppejä. Keppejä tehtiin molemmin puolin kädellä avustaen ja ihmeekseni Seelalle oli minun mielestä helpomi se, että minä olin itse keppien vasemmalla puolella, vaikkakin minulle itselle se on vaikeampi puoli.
Nyt on muuten alkanut pakastumaan yllä oli ollut pakkasta -12 astetta ja nytkin ulkona on n. -7 astetta.
Naksu jouduttiin jättää pois tästä harkasta, koska Seelasta naksu tarkoitti vapautumista, joten jotta päästään istumista palkkaamaan suusanallisesti vain pikkuisen kehun ja annan namin. Vapautan sitten ihan vain käskyllä vapaa vähäeleisesti.
Paikallaolo istumisessa on yksi suurimmista haasteista minulle ja sen ole päättänyt tehdä todella vahvaksi.
Kotona ruokakippo odotetaan aina paikalla istumalla ja katsekontaktissa. Lenkillä vaadin irtipäästäessäni, että hihna kun irroitetaan juoksemaan pääsee vasta, kun on istuttu paikalla ja vapautettu.
Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa vain lisäämään aikaa paikallaoloon.
Lauantaina oli pentuagia porukalla, meitä oli seitsemän pennuomistajaa pentujen kanssa ja Hanna ja Jonna opettamassa meitä (agikoulutusohjaaja kurssilaisten pakollisia harjoituskertoja saamme näin heille kasaan).
Hanna ja Jonna oli suunnitellut kerran ja aloitimme ensin koirien kohtaamis harjoituksella. Sen jälkeen otimme putki harjoitusta ja vielä lopuksi hyppyharjoitusta eli harjoitusta jossa pentu meni siivekkeiden välistä hakemaan palkkaa. Olen aivan innoissani, kun Seela on ihastunut lelu palkkaan ja jopa "kuolleeseen" leluun. Kuolleella lelu tarkoitan sitä, että lelu on viety johonkin paikalleen Seela menee sen luo innoissaan ja retuttaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Noran pentuharkka ja kas kummaa mehän oltiin sielä ainoaina Seelan kanssa.
Teimme eka harkkana hypyn (läpi menona rima maassa) ja siintä jatkoimme putkeen. Eka kertaa teimme kahden eri esteen yhdistelmää. Seela teki hyvin, mie meinasin ensi vain huitoa neitä paikaltani putkeen, kunnes tajusin etteihän Seela voi sellaista edes osata. Noran avustuksella otin itseäni niskasta kiinni ja ohjasin kunnolla. Taas kerran saan muistuttaa itseäni asiasta et pitää ensin opettaa eikä vain olettaa!!
Sen jälkeen opettelimme keppejä. Keppejä tehtiin molemmin puolin kädellä avustaen ja ihmeekseni Seelalle oli minun mielestä helpomi se, että minä olin itse keppien vasemmalla puolella, vaikkakin minulle itselle se on vaikeampi puoli.
Nyt on muuten alkanut pakastumaan yllä oli ollut pakkasta -12 astetta ja nytkin ulkona on n. -7 astetta.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Kunnon talvea odotellessa
Hups, kun on aikaa vierähtänyt viime raapusteluista. Täytynee taas yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoitella aktiivisemmin.
Mitähän kaikkea meillä on tapahtunut ja mitä kaikkea olemme kerennyt puuhastella?? Täytyy nyt yrittää kaivaa muistoja pääkopan sisältä.
No ainaskin olemme aloittaneet tosiaan PETO-kurssin eli pentutokon.... olemme ehdollistaneet naksun ja hyvin on ehdollistuminen sujunut, luopuminen on ollut hankalempaa Seela on todella ahne ruualle. Joten olen yhtä aikaa opettanut palkaamista lelulla, muuten Seela saisi aivan liikaa herkkuja päivässä. Koska olen useaan otteeseen päivän aikana tehnyt pieniä lyhytkestoisia harkkoja.
Kurssilla on tähän mennessä harjoiteltu tosiaan naksu, katsekontaktia sekä katsekontaktia liikkeen kanssa. Kotona harjoitukset menee kivasti, ulkona ei oikein malta keskittyä, mutta harkoissa on kyllä yllättänyt minut täysin. Harkoissa hommat on tosiaan mennyt ainakin tähän mennessä hienosti, vaikkakin siellä on muita koiria ja ne voisi häiritä helpostikin keskittymistä.
Näyttelyhihnassa käyttäytymistä olen pikkuisen harjoitellut itsekseni, kivasti alkaa menemään ja sen myötä on seiso käskykin vahvistunut. Eilen sitten ilmoitin Seelan ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Kajaniin joka on ensi vuoden puolella tammikuussa. Junioriluokkaan pääsi juuri ja juuri, pentuja ei Kajanissa olisikaan arvosteltu.
Viime viikonloppuna olimme Seelan kanssa täällä Rovaniemellä järjestetyssä agility koulutusohjaaja kurssilla "harjoitus kappaleina" Elppi oli kurssin ensimmäistä vaihetta pitämässä ja tulee tammikuussa pitämään sitten kurssin toisen osion.
Seelan kanssa päästiin kokeilemaan hyppyharjoitusta se toki tehtiin ihan rima maassa. Lisäksi pääsimme kokeilemaan irto rengasta, rengas meni hyvin. Innolla renkaan läpi ei yrittänyt kertaakaan ohittaa rengasta, lopussa rengas olikin varmaankin noin 10 cm korkeudessa maasta. Lisäksi teimme muuria mini korkeudella ja ilman päällä olevia irtopaloja, uskalsi hypätä tämän yli ilman, että olisi ponnistanut muurilta vauhtia. Muurilla tuli muutamia ohituksia lopuksi. Kyllä Seela olikin väsynyt päivän jälkeen, nukkui koko illan eteisessä pitkin pituutta välillä kääntyen selälleen rellottamaa; taisi myös nähdä hieman unta agilitystä, kun unissa jalat välistä juoksi niin vinhaa vauhtia :)
Lenkit on menty vielä metsässä kirmaillen, kun lumi ei ole kunnolla vielä vallannut napapiiriä. Lunta on toki sadellut ja välillä sitä on ollutkin jo ihan kivasti, mutta seuraavana päivänä se sitten onkin kadonnut. Seelan ensikosketus lumeen on ollut naurettava, kauheita spurtteja kieli pitkällä maassa roikkuen, lunta on pitänyt nuolaista vähän väliä. Välillä on ihan pelottanut, että astuu oman kielensä päälle. Yllättävän paljon pieni koira syö lenkillä lunta.
Mitähän kaikkea meillä on tapahtunut ja mitä kaikkea olemme kerennyt puuhastella?? Täytyy nyt yrittää kaivaa muistoja pääkopan sisältä.
No ainaskin olemme aloittaneet tosiaan PETO-kurssin eli pentutokon.... olemme ehdollistaneet naksun ja hyvin on ehdollistuminen sujunut, luopuminen on ollut hankalempaa Seela on todella ahne ruualle. Joten olen yhtä aikaa opettanut palkaamista lelulla, muuten Seela saisi aivan liikaa herkkuja päivässä. Koska olen useaan otteeseen päivän aikana tehnyt pieniä lyhytkestoisia harkkoja.
Kurssilla on tähän mennessä harjoiteltu tosiaan naksu, katsekontaktia sekä katsekontaktia liikkeen kanssa. Kotona harjoitukset menee kivasti, ulkona ei oikein malta keskittyä, mutta harkoissa on kyllä yllättänyt minut täysin. Harkoissa hommat on tosiaan mennyt ainakin tähän mennessä hienosti, vaikkakin siellä on muita koiria ja ne voisi häiritä helpostikin keskittymistä.
Näyttelyhihnassa käyttäytymistä olen pikkuisen harjoitellut itsekseni, kivasti alkaa menemään ja sen myötä on seiso käskykin vahvistunut. Eilen sitten ilmoitin Seelan ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Kajaniin joka on ensi vuoden puolella tammikuussa. Junioriluokkaan pääsi juuri ja juuri, pentuja ei Kajanissa olisikaan arvosteltu.
Viime viikonloppuna olimme Seelan kanssa täällä Rovaniemellä järjestetyssä agility koulutusohjaaja kurssilla "harjoitus kappaleina" Elppi oli kurssin ensimmäistä vaihetta pitämässä ja tulee tammikuussa pitämään sitten kurssin toisen osion.
Seelan kanssa päästiin kokeilemaan hyppyharjoitusta se toki tehtiin ihan rima maassa. Lisäksi pääsimme kokeilemaan irto rengasta, rengas meni hyvin. Innolla renkaan läpi ei yrittänyt kertaakaan ohittaa rengasta, lopussa rengas olikin varmaankin noin 10 cm korkeudessa maasta. Lisäksi teimme muuria mini korkeudella ja ilman päällä olevia irtopaloja, uskalsi hypätä tämän yli ilman, että olisi ponnistanut muurilta vauhtia. Muurilla tuli muutamia ohituksia lopuksi. Kyllä Seela olikin väsynyt päivän jälkeen, nukkui koko illan eteisessä pitkin pituutta välillä kääntyen selälleen rellottamaa; taisi myös nähdä hieman unta agilitystä, kun unissa jalat välistä juoksi niin vinhaa vauhtia :)
Lenkit on menty vielä metsässä kirmaillen, kun lumi ei ole kunnolla vielä vallannut napapiiriä. Lunta on toki sadellut ja välillä sitä on ollutkin jo ihan kivasti, mutta seuraavana päivänä se sitten onkin kadonnut. Seelan ensikosketus lumeen on ollut naurettava, kauheita spurtteja kieli pitkällä maassa roikkuen, lunta on pitänyt nuolaista vähän väliä. Välillä on ihan pelottanut, että astuu oman kielensä päälle. Yllättävän paljon pieni koira syö lenkillä lunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)