Menneellä viikolla on tiistaina käyty pentu tottelevaisuudessa ja viime tiistaina uutena aiheena oli istuminen ja istumisesta vapauttaminen. Kotona istuminen on mennyt hyvin ja ulkonakin, mutta hallilla Seela oli sen näköinen, kun ei olisi moista sanaa koskaan kuullutkaan saatika tietäisi mitä se tarkoittaa :) istuminen olikin yllättävän vaikeaa häiriön alla. Pienellä käsi/nami avustuksella saatiin neiti hoksaamaan mistä oli kyse ja hoksottimet päässä totesi et AI NIIN TÄMÄ JUTTU!
Naksu jouduttiin jättää pois tästä harkasta, koska Seelasta naksu tarkoitti vapautumista, joten jotta päästään istumista palkkaamaan suusanallisesti vain pikkuisen kehun ja annan namin. Vapautan sitten ihan vain käskyllä vapaa vähäeleisesti.
Paikallaolo istumisessa on yksi suurimmista haasteista minulle ja sen ole päättänyt tehdä todella vahvaksi.
Kotona ruokakippo odotetaan aina paikalla istumalla ja katsekontaktissa. Lenkillä vaadin irtipäästäessäni, että hihna kun irroitetaan juoksemaan pääsee vasta, kun on istuttu paikalla ja vapautettu.
Nyt pitää alkaa pikkuhiljaa vain lisäämään aikaa paikallaoloon.
Lauantaina oli pentuagia porukalla, meitä oli seitsemän pennuomistajaa pentujen kanssa ja Hanna ja Jonna opettamassa meitä (agikoulutusohjaaja kurssilaisten pakollisia harjoituskertoja saamme näin heille kasaan).
Hanna ja Jonna oli suunnitellut kerran ja aloitimme ensin koirien kohtaamis harjoituksella. Sen jälkeen otimme putki harjoitusta ja vielä lopuksi hyppyharjoitusta eli harjoitusta jossa pentu meni siivekkeiden välistä hakemaan palkkaa. Olen aivan innoissani, kun Seela on ihastunut lelu palkkaan ja jopa "kuolleeseen" leluun. Kuolleella lelu tarkoitan sitä, että lelu on viety johonkin paikalleen Seela menee sen luo innoissaan ja retuttaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Noran pentuharkka ja kas kummaa mehän oltiin sielä ainoaina Seelan kanssa.
Teimme eka harkkana hypyn (läpi menona rima maassa) ja siintä jatkoimme putkeen. Eka kertaa teimme kahden eri esteen yhdistelmää. Seela teki hyvin, mie meinasin ensi vain huitoa neitä paikaltani putkeen, kunnes tajusin etteihän Seela voi sellaista edes osata. Noran avustuksella otin itseäni niskasta kiinni ja ohjasin kunnolla. Taas kerran saan muistuttaa itseäni asiasta et pitää ensin opettaa eikä vain olettaa!!
Sen jälkeen opettelimme keppejä. Keppejä tehtiin molemmin puolin kädellä avustaen ja ihmeekseni Seelalle oli minun mielestä helpomi se, että minä olin itse keppien vasemmalla puolella, vaikkakin minulle itselle se on vaikeampi puoli.
Nyt on muuten alkanut pakastumaan yllä oli ollut pakkasta -12 astetta ja nytkin ulkona on n. -7 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti