Pakkasta ja palelevia tassuja

Pakkasta on ollut. Tira palelee huomattavasti herkemmin, kuin Seela. Tira on välillä kaksijalkainen koira, hyvä on Tiran tasapaino osaa seisoa etutassujen varassa, mutta myöskin niin et saman puolen etu- ja takajalka on ylhäällä. Toki osaa heittäytyä myöskin selälleen ja lopettaa koko kävelynkin :)

Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä Tiralle jouduin  varaamaan ajan. Mummo sai noidannuolen selkäänsä, intoutui  metsässä hyppimään ja kirmaamaan Seelan perässä ja kivelle hypätessä "naps". Samalla kertaa kun kerran oli aika jo valmiina nappasin Seelan mukaan ja Seelalta otettiin Rabies vasta-aine verikoe, toivotaan vasta-aineita löytyvän, jotta Seela saisi passin. Tuo Ruotsi, kun on niin lähellä ja Haaparannalla en olekkaan käynyt Seelan tulon jälkeen. Toista, kun en oikein ole raskinut hoitoon jättää. Vaikkakin tuo hoitoon jättäminenkin tekisi kyllä hyvää.

Viime viikolla käytiin itsenäisesti harjoittelemassa tokoilua avoimessa ryhmässä eli siellä on muitakin koiruuksia yhtäaikaa ns. häiriötekijöinä, mutta itse saa tehdä niitä harjoituksia joita haluaa. Maahan meno loksahti ja alkoi tosi nätisti sujua. Paikalla olo vahvistuu ja etäisyyttä saa lisätä kokoajan pikku hiljaa sekä kärsii ottaa askeleita jos sivusuuntiinki sekä heluskella minun.

Lauantaina oli pentuagi, voi et mie oon pikkusesta onnelline ja ylpee :) pysyi hienosti paikalla olo harjoituksissa esteen takana, keppien eka väli on vahvistunut kovasti ja hyppy (edelleen ilman rimaa) putki yhdistelmä suoritetaan epäröimättä hyvällä vauhdilla.

Lauantaina löytyi myös juttu joka jänskättää Seelaa tosi paljon  se on mantteli. Mantteli päällä ei aluksi voinut kävellä, mutta se päällä ei voinut autostakaan haukkua  muille koirille. Seela haukahtelee välillä autosta muille koirille, Tira taas suorastaan huuta muille koirille autosta.

Sunnuntai oli ihan koirien lepopäivä, toki lekkeilyä ja kirmailua oli ohjelmassa. Tirakin on jo hyvässä kunnossa hölkyttelee seelan perässä. Tällä viikolla tuleekin Mika Lapin Eläinfysioterapiasta Tiran hieromaan ja samalla tekee seelalle "katsastuksen".

Tiistain tiimellystä

Tiistai oli sitten päivä jolloin Seela keksi tehdä ensimmäisen tuhotyönsä tai epäilen, että se on Seela? Tosin onhan se voinut olla Tirakin tai ainakin auttamassa asiassa. Tosi vanha täkki oli työpäivän aikana saanut kyytiä. Täkki oli aukaistu saumasta tosi ammattimaisesti. Olisi voinut olla vaikka ompelija, joka oli ratkonut sauman auki. Siintä saumasta oli sitten päästykin itse asian kimppuun eli täytteeseen, vanua olikin sitten erin kokoisin apaloina ja palleroina aina makuuhuoneesta, eteisee josta olohuoneeseen sekä keittiöön. Meillä oli ilmeisesti ollut lumisade sisällä. No onneksi tuo täkki oli ikivanha ja roskiinkin se oli puolittain matkalla, se oli nyt kylmillä ilmoilla toimittanut mun varpaiden lämmittäjän virkaa :) Onneksi päiväpeitto oli ehyt ja muutkin petivaatteet.

Illalla oli sitten viimeinen kerta pentutoko kurssilla, hieman jäi haikea mieli kurssin loppumisesta. Kurssilla oli niin mukava porukka ja koirat tulivat hyvin keskenään toimeen. Viimeisellä kerralla kävimme läpi opeteltuja asioita. Seuraaminen sujui todella mallikkaasti, luokse tulossa pysyi paikalla ja tuli Leela-Lepakkomaiseen tyyliin kirmaten korvat lepattaen heti eka käskystä luokse. Mutta maahanmeno se oli siis kertakaikkisen hukassa aivanko taasenkaan tätä sanaa ei olisi koskaan ennen kuullutkaan? Joten jatketaan maahanmeno harjoitusta toki muitakaan asioita ei voi nyt unohtaa!

Kurssin jälkeen Seela pääsi vielä Rolfin kanssa leikkimään ja kylläpä kaverukset taas vapaina kirmailivatki. Näiden kahden leikki kyllä keskenään sujuu, niin ihailtavan hyvin. Kumpikaan ei päästä ääntäkään, vuorotellen toinen ajattaa toistaan ja sitten välillä hieman painitaan. Kyllä oli illan päätteeksi onnellisen väsynyt pentu tai onkohan Seela enään pentu? Eiköhän ala olla enemmänki murkkuikäinen.....