Tiistai oli sitten päivä jolloin Seela keksi tehdä ensimmäisen tuhotyönsä tai epäilen, että se on Seela? Tosin onhan se voinut olla Tirakin tai ainakin auttamassa asiassa. Tosi vanha täkki oli työpäivän aikana saanut kyytiä. Täkki oli aukaistu saumasta tosi ammattimaisesti. Olisi voinut olla vaikka ompelija, joka oli ratkonut sauman auki. Siintä saumasta oli sitten päästykin itse asian kimppuun eli täytteeseen, vanua olikin sitten erin kokoisin apaloina ja palleroina aina makuuhuoneesta, eteisee josta olohuoneeseen sekä keittiöön. Meillä oli ilmeisesti ollut lumisade sisällä. No onneksi tuo täkki oli ikivanha ja roskiinkin se oli puolittain matkalla, se oli nyt kylmillä ilmoilla toimittanut mun varpaiden lämmittäjän virkaa :) Onneksi päiväpeitto oli ehyt ja muutkin petivaatteet.
Illalla oli sitten viimeinen kerta pentutoko kurssilla, hieman jäi haikea mieli kurssin loppumisesta. Kurssilla oli niin mukava porukka ja koirat tulivat hyvin keskenään toimeen. Viimeisellä kerralla kävimme läpi opeteltuja asioita. Seuraaminen sujui todella mallikkaasti, luokse tulossa pysyi paikalla ja tuli Leela-Lepakkomaiseen tyyliin kirmaten korvat lepattaen heti eka käskystä luokse. Mutta maahanmeno se oli siis kertakaikkisen hukassa aivanko taasenkaan tätä sanaa ei olisi koskaan ennen kuullutkaan? Joten jatketaan maahanmeno harjoitusta toki muitakaan asioita ei voi nyt unohtaa!
Kurssin jälkeen Seela pääsi vielä Rolfin kanssa leikkimään ja kylläpä kaverukset taas vapaina kirmailivatki. Näiden kahden leikki kyllä keskenään sujuu, niin ihailtavan hyvin. Kumpikaan ei päästä ääntäkään, vuorotellen toinen ajattaa toistaan ja sitten välillä hieman painitaan. Kyllä oli illan päätteeksi onnellisen väsynyt pentu tai onkohan Seela enään pentu? Eiköhän ala olla enemmänki murkkuikäinen.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti