vettä sataa ja juhannus lähestyy

Nyt mennään jo kesäkuun loppua. Paljon on kerennyt kuukausien aikana tapahtua.
Toko kurssi on loppunut ja harjoiteltavaa on hurjasti vielä ennekö uskaltaudutaan ensimmäiseen toko kokeeseen, hurjat ajatukset keväällä toko kokeeseen menemisestä kariutuvat kyllä täysin, kun olisi ollut aika ilmottautua. Harjoitellaan ja harjoitellaan, syksy uutena ajankohdan suunnitelmana.

Agilitya on harjoiteltu ahkerasti nyt ei olla enään penturyhmä vaan eskari-ryhmä. Eskari-ryhmää meille vetää Johanna ja Henrika. Itsekseni olen myös käynyt harjoittelemassa. Kepit on ollut paljon vaikeampaa opettaa, kuin mitä olen sen muistanut olevan. Vai oliko kepit sitten Tirasta, niin paljon hauskemmat. Tuohonko keksisi vastauksen?

Seela on kuuliaisempi ja varovaisempi, kuin Tira agilityn suhteen, mutta huomattavasti avoimempi ihmisten ja vieraiden asioiden kanssa.

Agilityssä on meillä nyt ilmennyt "ongelma" A-esteellä sekä puomilla. Toki tämä "ongelma" on toisaalta positiivinen, mutta toisaalta laittaa minua miettimään. "ongelma" on nimittäin se, että Seelaa ei saa pois alastulokontaktilta. Ongelmans kullakin?
Jo ennen Seelan tuloa olin tehnyt itselleni selväksi ettei uusi koira tule hyppimään alastulokontakteja, moneen otteeseen mietin ja suunnittelin kuinka opetan kontaktit ym. Juu-u kontaktivirheitä ei ole tullut kertaakaan :) Neiti kököttää kontaktilla takatassut pinnalla ja etutassut maassa. Nyt sitten pohdin ja mietin miten tästä eteenpäin, jotta kontaktit säilyy ja koira jatkaa matkaa.....

Hyppyrimat ovat pysynyt paikollaan, tosin tekniikassa on paljon opeteltavaa sekä erinlaisissa ohjauksissa.

Lämpimän kesäkuun alun aikana Seela ihastui uimiseen ja nyt kaikki pienetkin vesilätäköt ovat todella kiinnostavia. Seela uskoltautuu uimaan ihan kunnolla, Tira edelleen kahlailee rantavedessä ja painaa päänsä vain välillä veden alle ja puhaltelee vesikuplia :)

Seelan olen nyt ilmoittanut Rovaniemen juhannus  kv näyttelyyn sekä Kokkolan kv näyttelyyn.

Seela on myös saanut uuden leikkikaverin Henrikalle tuli tuossa reilu viikko sitten malipentu Ani ja sen kanssa on mukava painiskella. Saa nähdä miten käy, kun Ani kasvaa.

Kevät tekee tuloaan

Helmikuu oli yhtä pakkasta ja pitkiä lenkkejä ei juuri tarennut päivittäin tehdä, joten energiaa purettiin hallilla agilityn merkeissä sekä tottista tekemällä. Kotona kaikki mahdollinen aktivointi oli käytössä. Pakkasten aikana Seelasta kehitty taitava pallolla pelaaja. Kopin kiinni otto sujuu mallikkaasti ja pallon luovutus on hauska leikki. Pallon avulla on myös ollut helppo opetella peruuttamista. Muutenkin ollaan harjoiteltu takajalkojen käyttöä sekä hallintaa. Agiharkoissa Seela oppi yllättävänkin nopeasti nostamaan takajalat A-esteen alastulo kontaktille ja alkoi pikkuhiljaa tarjoamaankin sitä. Siinä neiti nyt tykkää tököttää, toivottavasti saadaan tulevaisuutta varten näin rakennettua kontaktien alastuloa :) Samaa asiaa on harjoiteltu portaita apua käyttäen ja lumipenkkoja vasten on nyt myös alkanut välillä tarjoamaan tätä asentoa.

Torniossa käytiin 26.2. pienessä ryhmänäyttelyssä. Arvosteluksi tuli H. Tuomari piti Seelaa oikeinkin keskeneräisenä kehitykseltään. No 10 kk ikäinen saakin olla minusta keskeneräinen. Eipä tuo tuomari ede huomannut kysyä Seelan ikä. Junnuluokassahan tuo ikähaitari on aika suuri :)

Nyt kuun vaihteessa alkoikin sitten Seelan eka juoksu. Kyllä on ollut hieman ihmeissään, takapäätä pitää kurkkia vähän väliä. Seela kyllä pitää hyvän huolen itsestään, ei ole näkynyt veripisaroita juuri. Joten juoksuhousuja ei ainakaan vielä hankita. Ei ole kyllä Roosa ja Tirakaan koskaan tarvinnut.

6.3. käytin Seelan parturoinnissa Janikan luona ja voi kuinka pieni sisus löytyikään karvojen sisältä :)

Onneksi ilmat on lauhtunut ja nyt lenkkeillään kovasti, kun ei ole hallille asiaa vielä Seelan kans, juostaan juoksut pois rauhassa.

Uusi vuosi alkanut ja mie oon ollut laiska päivittäjä

Pakko aina torua itseä noin julkisesti, josko se auttais tähän päivitys laiskuuteen. Onneksi en tehnyt uuden vuoden lupausta, että päivitän blogia ahkerasti. Koska se lupaus olisi jo vesittynyt.

Nyt täytyy ihan miettiä mistä alottais? Paljon on kaikenlaista tullut touhuttua.

Viime vuoden puolella on harjoiteltu koti tokoa ja ihan ulkona tuota hihnassa kävelyä, kun se alkoi olemaan tosi holtitonta menoa.
Halliharjoittelu on ollut tauolla, koska Käyttkoirat siirtyivät uuteen halliin ja muuttopuhissa menikin joulukuun viimeinen viikko ja tammikuun ensimmäinen viikko. Halli tila kasvoi puolella ja pohja parani huomattavasti.

Uusi vuosi meni rauhallisesti mökkeilessä. Raketteja ja paukkuja ei juurikaan kuulunut ja ne vähäisetkin jotka kuului ei Seelaa hätkäyttänyt mitenkään.

Tammikuussa oli ensimmäinen ihan virallinen näyttely. 8.1.2011 Kajaani, tuomarina Paavo Mattila.
Juniorinarttuja oli neljä kappaletta. Seela sai ERI ja sijoittui junnunartuissa kolmanneksi.

Arvotelu oli tällainen:
Hyvä rakenteinen narttu. Kaunis ilmeinen pää. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä laatuinen karva. Liikkuu hyvin. Vilkas luonne.

Tuo vilkas luonne tuli varmaankin siintä, että Seela hyppi välillä lähes silmieni tasolle :) Toinen oli niin innoissaan.

Näyttelyssä oli myös Seelan veli Lenni, jonka esitin myös. Lenni sai ERI, SA, voitti junnu urokset ja oli paras uros kisassa kolmas.
Hienosti alkoi kummankin junnun näyttelyt.

Nyt on halli sitten ollut viikon verran valmis ja peräti kolme kertaa olen käynyt harjoittelemassa viikon aikana uudella hallilla.
Pujottelua ja putkea harjoiteltiin tiistaina. Lauantaina oltiin agikoulutusohjaaja kurssilla katselemassa ja kuuntelemassa. Sielä opeteltiin odottamaan hiljaa ja kiltisti. Lisäksi harjoittelin paikalla oloa häiriön alla. Sunnuntaina tuli sitten pika lähtö hallille. Lukko oli sielä ulko-ovessa juminut. Ipen korjatessa lukkoa, tutustutin Seelaa varovaisesti kontakti esteistä A-esteeseen sekä puomiin. Esteitä ei menty, mutta nuuskittiin ja kierrettiin ympäriinsä. Hieman ne jännitti. Sitten pari kertaa nostin Seelan molempien esteiden alastulo kontaktille ja syötin namia. Näin meni eka kontakti reeni.