vettä sataa ja juhannus lähestyy

Nyt mennään jo kesäkuun loppua. Paljon on kerennyt kuukausien aikana tapahtua.
Toko kurssi on loppunut ja harjoiteltavaa on hurjasti vielä ennekö uskaltaudutaan ensimmäiseen toko kokeeseen, hurjat ajatukset keväällä toko kokeeseen menemisestä kariutuvat kyllä täysin, kun olisi ollut aika ilmottautua. Harjoitellaan ja harjoitellaan, syksy uutena ajankohdan suunnitelmana.

Agilitya on harjoiteltu ahkerasti nyt ei olla enään penturyhmä vaan eskari-ryhmä. Eskari-ryhmää meille vetää Johanna ja Henrika. Itsekseni olen myös käynyt harjoittelemassa. Kepit on ollut paljon vaikeampaa opettaa, kuin mitä olen sen muistanut olevan. Vai oliko kepit sitten Tirasta, niin paljon hauskemmat. Tuohonko keksisi vastauksen?

Seela on kuuliaisempi ja varovaisempi, kuin Tira agilityn suhteen, mutta huomattavasti avoimempi ihmisten ja vieraiden asioiden kanssa.

Agilityssä on meillä nyt ilmennyt "ongelma" A-esteellä sekä puomilla. Toki tämä "ongelma" on toisaalta positiivinen, mutta toisaalta laittaa minua miettimään. "ongelma" on nimittäin se, että Seelaa ei saa pois alastulokontaktilta. Ongelmans kullakin?
Jo ennen Seelan tuloa olin tehnyt itselleni selväksi ettei uusi koira tule hyppimään alastulokontakteja, moneen otteeseen mietin ja suunnittelin kuinka opetan kontaktit ym. Juu-u kontaktivirheitä ei ole tullut kertaakaan :) Neiti kököttää kontaktilla takatassut pinnalla ja etutassut maassa. Nyt sitten pohdin ja mietin miten tästä eteenpäin, jotta kontaktit säilyy ja koira jatkaa matkaa.....

Hyppyrimat ovat pysynyt paikollaan, tosin tekniikassa on paljon opeteltavaa sekä erinlaisissa ohjauksissa.

Lämpimän kesäkuun alun aikana Seela ihastui uimiseen ja nyt kaikki pienetkin vesilätäköt ovat todella kiinnostavia. Seela uskoltautuu uimaan ihan kunnolla, Tira edelleen kahlailee rantavedessä ja painaa päänsä vain välillä veden alle ja puhaltelee vesikuplia :)

Seelan olen nyt ilmoittanut Rovaniemen juhannus  kv näyttelyyn sekä Kokkolan kv näyttelyyn.

Seela on myös saanut uuden leikkikaverin Henrikalle tuli tuossa reilu viikko sitten malipentu Ani ja sen kanssa on mukava painiskella. Saa nähdä miten käy, kun Ani kasvaa.

Kevät tekee tuloaan

Helmikuu oli yhtä pakkasta ja pitkiä lenkkejä ei juuri tarennut päivittäin tehdä, joten energiaa purettiin hallilla agilityn merkeissä sekä tottista tekemällä. Kotona kaikki mahdollinen aktivointi oli käytössä. Pakkasten aikana Seelasta kehitty taitava pallolla pelaaja. Kopin kiinni otto sujuu mallikkaasti ja pallon luovutus on hauska leikki. Pallon avulla on myös ollut helppo opetella peruuttamista. Muutenkin ollaan harjoiteltu takajalkojen käyttöä sekä hallintaa. Agiharkoissa Seela oppi yllättävänkin nopeasti nostamaan takajalat A-esteen alastulo kontaktille ja alkoi pikkuhiljaa tarjoamaankin sitä. Siinä neiti nyt tykkää tököttää, toivottavasti saadaan tulevaisuutta varten näin rakennettua kontaktien alastuloa :) Samaa asiaa on harjoiteltu portaita apua käyttäen ja lumipenkkoja vasten on nyt myös alkanut välillä tarjoamaan tätä asentoa.

Torniossa käytiin 26.2. pienessä ryhmänäyttelyssä. Arvosteluksi tuli H. Tuomari piti Seelaa oikeinkin keskeneräisenä kehitykseltään. No 10 kk ikäinen saakin olla minusta keskeneräinen. Eipä tuo tuomari ede huomannut kysyä Seelan ikä. Junnuluokassahan tuo ikähaitari on aika suuri :)

Nyt kuun vaihteessa alkoikin sitten Seelan eka juoksu. Kyllä on ollut hieman ihmeissään, takapäätä pitää kurkkia vähän väliä. Seela kyllä pitää hyvän huolen itsestään, ei ole näkynyt veripisaroita juuri. Joten juoksuhousuja ei ainakaan vielä hankita. Ei ole kyllä Roosa ja Tirakaan koskaan tarvinnut.

6.3. käytin Seelan parturoinnissa Janikan luona ja voi kuinka pieni sisus löytyikään karvojen sisältä :)

Onneksi ilmat on lauhtunut ja nyt lenkkeillään kovasti, kun ei ole hallille asiaa vielä Seelan kans, juostaan juoksut pois rauhassa.

Uusi vuosi alkanut ja mie oon ollut laiska päivittäjä

Pakko aina torua itseä noin julkisesti, josko se auttais tähän päivitys laiskuuteen. Onneksi en tehnyt uuden vuoden lupausta, että päivitän blogia ahkerasti. Koska se lupaus olisi jo vesittynyt.

Nyt täytyy ihan miettiä mistä alottais? Paljon on kaikenlaista tullut touhuttua.

Viime vuoden puolella on harjoiteltu koti tokoa ja ihan ulkona tuota hihnassa kävelyä, kun se alkoi olemaan tosi holtitonta menoa.
Halliharjoittelu on ollut tauolla, koska Käyttkoirat siirtyivät uuteen halliin ja muuttopuhissa menikin joulukuun viimeinen viikko ja tammikuun ensimmäinen viikko. Halli tila kasvoi puolella ja pohja parani huomattavasti.

Uusi vuosi meni rauhallisesti mökkeilessä. Raketteja ja paukkuja ei juurikaan kuulunut ja ne vähäisetkin jotka kuului ei Seelaa hätkäyttänyt mitenkään.

Tammikuussa oli ensimmäinen ihan virallinen näyttely. 8.1.2011 Kajaani, tuomarina Paavo Mattila.
Juniorinarttuja oli neljä kappaletta. Seela sai ERI ja sijoittui junnunartuissa kolmanneksi.

Arvotelu oli tällainen:
Hyvä rakenteinen narttu. Kaunis ilmeinen pää. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä laatuinen karva. Liikkuu hyvin. Vilkas luonne.

Tuo vilkas luonne tuli varmaankin siintä, että Seela hyppi välillä lähes silmieni tasolle :) Toinen oli niin innoissaan.

Näyttelyssä oli myös Seelan veli Lenni, jonka esitin myös. Lenni sai ERI, SA, voitti junnu urokset ja oli paras uros kisassa kolmas.
Hienosti alkoi kummankin junnun näyttelyt.

Nyt on halli sitten ollut viikon verran valmis ja peräti kolme kertaa olen käynyt harjoittelemassa viikon aikana uudella hallilla.
Pujottelua ja putkea harjoiteltiin tiistaina. Lauantaina oltiin agikoulutusohjaaja kurssilla katselemassa ja kuuntelemassa. Sielä opeteltiin odottamaan hiljaa ja kiltisti. Lisäksi harjoittelin paikalla oloa häiriön alla. Sunnuntaina tuli sitten pika lähtö hallille. Lukko oli sielä ulko-ovessa juminut. Ipen korjatessa lukkoa, tutustutin Seelaa varovaisesti kontakti esteistä A-esteeseen sekä puomiin. Esteitä ei menty, mutta nuuskittiin ja kierrettiin ympäriinsä. Hieman ne jännitti. Sitten pari kertaa nostin Seelan molempien esteiden alastulo kontaktille ja syötin namia. Näin meni eka kontakti reeni.

Pakkasta ja palelevia tassuja

Pakkasta on ollut. Tira palelee huomattavasti herkemmin, kuin Seela. Tira on välillä kaksijalkainen koira, hyvä on Tiran tasapaino osaa seisoa etutassujen varassa, mutta myöskin niin et saman puolen etu- ja takajalka on ylhäällä. Toki osaa heittäytyä myöskin selälleen ja lopettaa koko kävelynkin :)

Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä Tiralle jouduin  varaamaan ajan. Mummo sai noidannuolen selkäänsä, intoutui  metsässä hyppimään ja kirmaamaan Seelan perässä ja kivelle hypätessä "naps". Samalla kertaa kun kerran oli aika jo valmiina nappasin Seelan mukaan ja Seelalta otettiin Rabies vasta-aine verikoe, toivotaan vasta-aineita löytyvän, jotta Seela saisi passin. Tuo Ruotsi, kun on niin lähellä ja Haaparannalla en olekkaan käynyt Seelan tulon jälkeen. Toista, kun en oikein ole raskinut hoitoon jättää. Vaikkakin tuo hoitoon jättäminenkin tekisi kyllä hyvää.

Viime viikolla käytiin itsenäisesti harjoittelemassa tokoilua avoimessa ryhmässä eli siellä on muitakin koiruuksia yhtäaikaa ns. häiriötekijöinä, mutta itse saa tehdä niitä harjoituksia joita haluaa. Maahan meno loksahti ja alkoi tosi nätisti sujua. Paikalla olo vahvistuu ja etäisyyttä saa lisätä kokoajan pikku hiljaa sekä kärsii ottaa askeleita jos sivusuuntiinki sekä heluskella minun.

Lauantaina oli pentuagi, voi et mie oon pikkusesta onnelline ja ylpee :) pysyi hienosti paikalla olo harjoituksissa esteen takana, keppien eka väli on vahvistunut kovasti ja hyppy (edelleen ilman rimaa) putki yhdistelmä suoritetaan epäröimättä hyvällä vauhdilla.

Lauantaina löytyi myös juttu joka jänskättää Seelaa tosi paljon  se on mantteli. Mantteli päällä ei aluksi voinut kävellä, mutta se päällä ei voinut autostakaan haukkua  muille koirille. Seela haukahtelee välillä autosta muille koirille, Tira taas suorastaan huuta muille koirille autosta.

Sunnuntai oli ihan koirien lepopäivä, toki lekkeilyä ja kirmailua oli ohjelmassa. Tirakin on jo hyvässä kunnossa hölkyttelee seelan perässä. Tällä viikolla tuleekin Mika Lapin Eläinfysioterapiasta Tiran hieromaan ja samalla tekee seelalle "katsastuksen".

Tiistain tiimellystä

Tiistai oli sitten päivä jolloin Seela keksi tehdä ensimmäisen tuhotyönsä tai epäilen, että se on Seela? Tosin onhan se voinut olla Tirakin tai ainakin auttamassa asiassa. Tosi vanha täkki oli työpäivän aikana saanut kyytiä. Täkki oli aukaistu saumasta tosi ammattimaisesti. Olisi voinut olla vaikka ompelija, joka oli ratkonut sauman auki. Siintä saumasta oli sitten päästykin itse asian kimppuun eli täytteeseen, vanua olikin sitten erin kokoisin apaloina ja palleroina aina makuuhuoneesta, eteisee josta olohuoneeseen sekä keittiöön. Meillä oli ilmeisesti ollut lumisade sisällä. No onneksi tuo täkki oli ikivanha ja roskiinkin se oli puolittain matkalla, se oli nyt kylmillä ilmoilla toimittanut mun varpaiden lämmittäjän virkaa :) Onneksi päiväpeitto oli ehyt ja muutkin petivaatteet.

Illalla oli sitten viimeinen kerta pentutoko kurssilla, hieman jäi haikea mieli kurssin loppumisesta. Kurssilla oli niin mukava porukka ja koirat tulivat hyvin keskenään toimeen. Viimeisellä kerralla kävimme läpi opeteltuja asioita. Seuraaminen sujui todella mallikkaasti, luokse tulossa pysyi paikalla ja tuli Leela-Lepakkomaiseen tyyliin kirmaten korvat lepattaen heti eka käskystä luokse. Mutta maahanmeno se oli siis kertakaikkisen hukassa aivanko taasenkaan tätä sanaa ei olisi koskaan ennen kuullutkaan? Joten jatketaan maahanmeno harjoitusta toki muitakaan asioita ei voi nyt unohtaa!

Kurssin jälkeen Seela pääsi vielä Rolfin kanssa leikkimään ja kylläpä kaverukset taas vapaina kirmailivatki. Näiden kahden leikki kyllä keskenään sujuu, niin ihailtavan hyvin. Kumpikaan ei päästä ääntäkään, vuorotellen toinen ajattaa toistaan ja sitten välillä hieman painitaan. Kyllä oli illan päätteeksi onnellisen väsynyt pentu tai onkohan Seela enään pentu? Eiköhän ala olla enemmänki murkkuikäinen.....

Sunnuntain testailuja

Sunnuntaina tuli sitten testailtua Seelan makuaisteja :)
Tuntuu, että kaikki kelpaa ja ahne on. Joten päätin testailla mikä maistuu ja mikä ei, tulos kyllä hieman yllätti minua.
Leikkelin eri ruoka-aineista pieniä palasia muovialustalle ja annoin Seelan siintä ottaa ihan siinä järjestyksessä kuin halusi. Ensimmäisenä katosi raaka porkkananpala, seuraavana juusto, sitten kurkku, vasta sitten makkaran pala !, sen jälkeen tomatti, sitten mandariini, sitten ruisleipä, sitten vasta lihapullan pala ?? seuraavaksi näkkärin pala, keitetty porkkana. Arvatkaa mitä jäi syömättä kokonaan, yllätys yllätys.... domino keksin pala ja suklaata pienen pieni pala. Makea ei kelvannut ollenkaan. Tosin eipä ole koskaan ennen tarjottukaan. Kaikenlaisia testauksia saa aikaiseksi nämä talvi päivät :)

Talvi on tullut, onneksi on lämmin halli :)

Talvi on saapunut pohjoiseen. Tänään aamulla oli pakkasta jo -16 astetta. Koira neitejä ei pakkanen haittaa, Seela on ihan innoissaan lumesta, välillä menee lumessa kuin "katuharja".

Viime viikolla olimme pentutokossa tiistaina ja opettelimme maahan menoa. Hyvin alkoi sujumaan ja viikolla ollaan harjoiteltu kotosalla. Maahan menoa nyt tarjotaan aika moneen asiaan. Pentutokon jälkeen harjoitteltiin hieman keppejä ja jätettiin asia muhimaan pienen koiran mietteisiin.

Perjantaina oli meillä kotosalla koiramainen kokous Seela jäi kotiin ja Ipe Tiran kans lähti kylästelemää. Tämä oli hyvä harjoitus, koska hoksasin etten yhtään tiedä miten Seela reagoi ovikelloon. Tira haukkuu täysillä ovikellon äänen ja tulijan. Ensimmäinen kellonsoitto piti haukkua ja pääsin kieltämään, itse ovesta tulijaa ei kuitenkaan sitten pitänyt haukkua, vaan Seela oli heti Niinan kaveri. Täytyy sanoa kyllä et hämmästyin, koska muille ovikellon soitoille ei enään tarvinnut edses haukkua. Seela oli vain innoissaan katsomassa, kuka kaveri sieltä nyt tulee. Hieman ehkä kuitenkin moinen ihmisten tuleminen jännitti ja kohta olikin Seela makkarissa itsekseen nukkumassa.

Viikonloppuna ei keretty yksinkertaisesti hallille harjoittelemaan, vaikkakin olisi ollut kova hinku minulla mennä. No pitää sitä itsekin päästä joskus elokuviin ja kerran vuodessahan vain on isänpäivä :)

Eilen oltiin sitten taas tiistain tapaan pentutokossa ja harjoiteltiin kestoa paikalla oloon istuen. Ihan kivasti alkoi mennä, tosin saan olla tosi tarkkana etten tee itse mitään harkitsemattomia liikkeitä. Lisäksi harjoiteltiin kontaktia toisten koirien ohitustilanteissa.
Omaksi ilksi päätin taas harjoitusten jälkeen kokeilla keppejä. Mikä yllätys! Seela osaa jo aikas hyvin kuusi keppiä, kun kuljen keppien vasemmalla puolella. Saan jopa olla nenä menosuuntaan kohti ja käsi saa olla rennosti alhaalla, eikä sillä edes tarvinnut auttaa. Oikealla puolella ollessani tarvitsi Seela enemmän apua minulta, mutta vauhti on nopeampi. Kyllä olin eilisen illan niin täynnä ajatuksi ja taisin olla ihan pelkkää hymyäkin :))))
Pitää muistaa taas ottaa jossain vaiheessa valokuvia tai saada joku osaavampi kuvaamaan. Voishan hallilla ottaa okeastaan videoakin.